Koulu alkoi!

Kampusaluetta

Ensimmäiset luennot ovat nyt takana päin. Olin osannut valmistautua siihen, että opetus täällä on erilaista kuin Suomessa, mutta se mikä minut eniten yllätti oli professorien tapa suhtautua opettamiseen. Jokainen neljästä professorista jonka luennolla olen ollut, on jossain vaiheessa ensimmäistä luentoa sanonut että opettaminen on hänelle intohimo tai että oppilaat ovat hänelle todella tärkeitä. Harvan professorin suusta kuulee saman Suomessa!... Välillä osa suomalaisista professoreista tuntuu vain täyttävän opetusvelvollisuuttaan ilman sen suurempia intohimoja (tutkimuksen ollessa todellinen intohimo): kauppiksessa en kyllä onneksi ole tähän juurikaan törmännyt, mutta aikaisemmassa opiskelupaikassa enemmäkin.

Tein pieniä muutoksia kurssiaikatauluun: tähän ensimmäiseen moduuliin tulevat nyt kurssit Web-based marketing, Managerial quantitative analysis ja Game theory applied to microeconomics, jos vaan kauppis ne hyväksyy. Pois jäävät siis kurssit Entrepreneurship ja The art and science of negotiation. Entrepreneurship-kurssin luennoilla ajattelin kyllä käydä istumassa, koska professori oli todella sympaattisen oloinen, mutta... en ollut oikein viehättynyt kurssin työtavoista, jotka tuntuivat liian "amerikkalaisilta". Kurssin suorittamiseen olisi kuulunut mm. rocket pitch, eli siis vähän elevator pitchin (kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Elevator_pitch) tapainen bisnesidean esittely. Ja tässä saapumisen jälkeisessä kulttuurishokissa tuntui vaan liian järkyttävältä ajatukselta mennä esittelemään bisnesideaa koko satapäisen luokan eteen (toistaiseksi) hieman takeltelevalla englannilla... :) Ajattelin tosiaan kuitenkin käydä istumassa näillä luennoilla, koska aihe vaikutti todella kiinnostavalta ja professori innostavalta. The art and science negotiation -kurssin pudotin pois, koska sen opetusaika on vähän ikävä (keskiviikkoisin klo 16-20) ja näin kvantitatiivisena ihmisenä päätin valita itselleni hieman helpompia kursseja tähän ensimmäiseen moduuliin, ettei ainakaan koulu tuota ylimääräistä stressiä.

Opetuksesta: professorit painottavat erittäin paljon, että on tärkeää osallistua keskusteluun luennoilla ja osoittaa aktiivisuutta. Useimmiten n. 10-20 % kurssiarvosanasta riippuu luentoaktiivisuudesta, eikä sitä ainakaan kuulemma saa kuitattua pelkällä läsnäololla. Ihmettelin että miten muka professorit voivat muista, kuka milläkin luennolla on aktiivinen. No, se selvisi ensimmäisellä luennolla: opiskelijoilla on mukana nimikyltit (!!), jotka he laittavat eteensä pöydälle luennon ajaksi. Osa professoreista pyrkii jopa opettelemaan kaikkien opiskelijoiden nimet kurssin aikana! Ei olisi varmaan yhtään hassumpi juttu Suomessakaan: aktiivisuus ei oikein kannata, ainakaan massaluennoilla, koska opettaja ei tiedä nimeäsi eikä voi mitenkään huomioida asiaa loppuarvosanassa. Mutta olen silti hieman ällistynyt vielä niistä nimikylteistä: ne ovat oikein tyylikkään näköisiä, kaiverrettuja muovikylttejä, joita selvästi kuljetetaan mukana koko ajan ja laitetaan pöydälle pyytämättäkin.

Tänään teimme Navigator-porukalla reissun Walmartiin. Navigators on paikallinen tuutori-ohjelma vaihtareille: jokainen vaihtari saa oman henkilökohtaisen Navigatorin eli jenkkiopiskelijan, joka auttaa alkuun Gainesvillessa. Oma Navigatorini ei ollut paikalla tänään, mutta pääsimme mukavan, historiaa opiskelevan jenkkiopiskelijan kyytiin, joka kertoi matkalla Walmartiin toivovansa pääsevänsä joskus tutustumaan Lähi-Idän kulttuureihin. Mielenkiintoista, ei ehkä odottaisi tuollaista ensimmäisenä parikymppisen jenkin suusta!... Walmartista ostin vielä viimeiset täydennykset omaa asuntoa varten, mm. pyykinpesuainetta ja siivousvälineitä. Siinä tulee muuten mieleen taas yksi asia, joka täällä on aika typerää: tiskiharjoja ei ole, vaan tiskit tiskataan pehmeällä sienellä. Hankalaa ja tehotonta, mielestäni. Olen vielä aika hermostunut näistä kaikista typeristä jenkkijutuista, ja eilen löysinkin sielunkumppanin, taiwanilaisen tytön, jonka kanssa yhdessä haukuimme kaikkea, mikä täällä on typerää. Se helpotti vähän. :) Kulttuurishokki on ollut siis ihan tosiasia, vähän ehkä yllättävänkin voimakkaana, mutta nyt kun on saanut "kodin" kuntoon ja koulu on startannut, niin homma alkaa tuntua vähän helpommalta. Eiköhän se tästä...