Thanksgiving breakin hiljaiseloa

Kampus iltavalaistuksessa - tämä näkymä on Hough Hallista (graduate business schoolin rakennuksesta), toisesta kerroksesta

Vähiin alkaa päivät käydä täällä Gainesvillessa. Viettelen tässä Thanksgiving breakia rauhallisissa tunnelmissa, luentoja oli tällä viikolla vaan maanantaina ja tiistaina. Tänään käytiin kaverin kanssa vähän shoppailemassa T.J.Maxxissa - jippii, nyt on kaikki joululahjat ostettu! :) Kyseessä on vähän Rossin tapainen outlet-liike, joka myy ylijäänyttä viime kauden tavaraa reilusti alennettuun hintaan. Kävin äsken vähän läpi vaatteitani, koska aika paljosta täytyy kyllä luopua, jotta saan kaiken roinan takaisin Suomeen roudattua. Onneksi kaikkea ei tarvitse heittää roskiin, vaan hyväkuntoiset voi viedä paikalliseen kierrätyskeskukseen. Vaihtareille vinkiksi, ottakaa vaan kiltisti niistä neuvoista vaari, jossa kehotetaan ottamaan mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Paikanpäältä sitä tulee kuitenkin ostettua. Vaatteista kannattaa ottaa mukaan ne huonokuntoisimmat, joista voi lopun lähestyessä luopua hyvillä mielin. Harmittaa nimittäin heittää lempivaatteita kierrätykseen - tosin nyt on uusia lempivaatteita sitten senkin edestä. :D

Huomenna kiitospäivänä suuntaan kaverin luokse ja valmistetaan kiitospäivälounas pitkän kaavan mukaan. Iltapäivällä suunnitelmissa on leiriytyä jonottamaan BestBuyn ovelle - mokoma kauppa kun aloittaa Black Friday -alensa jo torstaina klo 18. Yksi juttu sieltä pitäisi nyt vielä saada ostettua, joten parempi varmaan mennä kärkkymään ajoissa. :) Muita suunnitelmia viikonlopuksi on löytää kunnolliset juoksukengät aleita sekä kirjoittaa yksi kouluhomma valmiiksi. Toinen kämppiksistäni lähti jo loman viettoon, toinen lähtee huomenna, joten aika hiljaisissa merkeissä saan tätä viikonloppua viettää. Jostain syystä on ollut pieniä nukahtamisvaikeuksia pari iltaa (ehkä lähestyvä paluu alkaa jo jännittää) ja toisella kämppiksistäni on vähän ikävä tapa nukahtaa sohvalle olohuoneeseen siten, että telkkari jää pauhaamaan aika kovaan ääneen. Olen sitten hipsinyt sen sulkemaan, jos ei ole meinannut uni tulla...

Tuntuu aika hassulta ajatella, että lähtö on edessä kahden ja puolen viikon kuluttua. Lento Suomeen lähtee sunnuntaina 15.12. täältä Gainesvillesta. Lennän ensin Miamiin ja sieltä New Yorkiin. Viimeinen lento on Finnairin suora lento Helsinkiin - toivon tällä taktiikalla välttäväni pahimman jet lagin, kun saan toivon mukaan nukuttua tuolla pitkällä lennolla vähän pidemmän pätkän. Suomeen saavun sitten maanantaiaamuna 16.12., aikaero kun heittää tuon paluun vasta seuraavan vuorokauden puolelle.

Lähtö ei vielä tunnu haikealta, mutta varmaan alkaa tuntua ainakin jossain määrin, mitä lähemmäksi se tulee. Rakkaita ihmisiä, eläimiä ja asioita jäi kuitenkin Suomeen niin paljon, että väkisinkin alkaa riemastuttaa, kun ajattelee että kohtaa pääsee niitä kaikkia taas näkemään. Viikon päästä pitää sanoa täällä heipat ekalle kaverille, joka lähtee reissaamaan ympäri Floridaa perheensä kanssa. Ja toiset hyvät kaverit hyvästelen pari päivää ennen omaa lähtöä. Välissä on vielä kuitenkin omat synttärit, toivottavasti niitä juhlitaan ikimuistoisissa merkeissä. Harmittavasti kaikilta ei ole tentit ohi vielä tuolloin parin viikon päästä.

Koska loppuaika täällä Gainesvillessa kuluu aika rauhallisissa merkeissä ja pikkuhiljaa lähtöön valmistuen, voi olla ettei täältä kauheasti enää tämän kummoisempia kuulu. :) Ajattelin kutitenkin vielä jakaa ajatuksia ainakin pariin kertaan, viimeistään sitten Suomeen palattua, vaikka ei niitä varmaan kukaan täältä enää sitten lue. :D Ainiin, tänään oli hauskaa huomata, kuinka small talk ja jenkkien sosiaalisuus alkaa tarttua itseenkin pikkuhiljaa. Myin tänään pyöräni eteenpäin (nyyh!) ja juttelin sujuvasti kaikennäköistä kevyttä läppää ostajan kanssa sen kymmenen minuutin ajan, jonka hän purki pyöräni osiin, jotta sai sen mahtumaan autonsa. Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta tällaiselle jäyhälle suomalaiselle se on niin erinomainen saavutus, että taputin itseäni selkään ylpeänä. :D Ja ainiin, luottokorttiepisodi päättyi lopulta onnellisesti: sain kaikki kortilta käytetyt rahat takaisin. Eipä tässä tänään enää kummoisempaa, taidan keskittyä loppuillan How I met your motherin seiskakauteen.

Tollainen kiva kuva löytyi vielä kaverin kamerasta San Franciscon viikonlopulta - minä ja Alcatraz. :)

San Francisco, osa 2

Ja sunnuntain tapahtumista raporttia seuraavaksi. Kuten mainitsin, tavattiin launtai-iltana hostellissa asuva ranskalainen poika, jolla oli vuokra-auto käytössä. Hän matkusti Kaliforniassa yksikseen, eikä pannut pahakseen että tuppauduttiin seuraan, autokuljetus Golden Gate Bridgelle kuulosti nimittäin hyvältä. :D

Löydettiin hyvä spotti valokuville, joka ei ollut ihan tulvillaan turisteja ja josta sai koko sillan kuvaan. Sää suosi jälleen, sumuisina päivinä silta voi käsittääkseni peittyä osin pilvien taakse. Kunnon turistikuvia napsittiin vaikka kuinka paljon, silta oli vaan todella vaikuttava näin lähempää katsottuna. Päätettiin sitten ajaa sillan yli toiselle puolelle ottamaan lisää kuvia. Sieltä löytyikin toinen oikein mukava kuvauspaikka, josta sai upeita kuvia myös kaupungin suuntaan.

Sillan yli!

Tältä kuvauspaikalta bongattiin korkealla kukkulan rinteellä seuraava näköalapaikka. Koska aikataulu ei ollut mitenkään erityisen tiukka ja oli auto käytössä, niin päätettiin lähteä sinnekin käymään. Ja onneksi lähdettiin, näkymät huipulta oli ihan mielettömät!! Jälkikäteen tarkistin että paikan nimi oli Hawk Hill ja korkeutta huipulla oli 280 metriä. Pohdittiin sitten mikä ottaa seuraavaksi suunnaksi ja päätettiin lähteä kiertämään osa San Franciscon lahdesta, alla kartta reitistä. Aikaa tähän kierrokseen kului noin tunti ja matkalle osui mm. viehättävän näköinen Sausalito, johon haluan palata paremmalla ajalla. Matkalla ylitettiin kolme hienoa siltaa, jos mahdollisuus tällaiseen kierrokseen on, niin ei ole yhtään hassumpi idea. :)

Näkymät oli u-p-e-a-t. :-)

Myös toiseen suuntaan näytti ihan kivalta.

Sausalito.

Bay Bridgellä.

Reittikuvaus.

Kun oltiin palattu keskustaan, otettiin suunnaksi Coit Tower -näköalatorni. Päivän kanssa oli tuuria, sillä henkilökunta kertoi meille, että seuraavana päivänä torni suljettaisiin viiden kuukauden kunnostuksen ajaksi. Tornista oli hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin - kaiken kaikkiaan upeita näköaloja on San Franciscossa ihan hengästyttävän paljon.

Lombard Street Coit Towerista nähtynä. 

Coit Tower.

Seuraavaksi vietiin auto hostellille parkkiin ja suunnattiin cable car -ajelulle. Suosituin kolmesta linjasta on Powell-Hyde -linja, mutta koska meitä ei kiinnostanut jonottaa kyytiä, päätettiin sen sijaan ajella hostellin läheltä lähtevällä California-linjalla. Hintaa ajelulle tuli melko suolaiset 6 dollaria, mutta oli tämäkin kyllä sen arvoista! :D Niiden kyydissä voi tosiaan seistä portaalla pitäen kiinni kaiteesta, ihan niinkuin kuvissa. :) Tämä sai minut pohtimaan, miten paljon onnettomuuksia näillä linjoilla oikein sattuu, ajelu kun on melkoisen heiluva ja ainakin Powell-Hyde -linjalla kyytiin ahtautuu hirveä määrä ihmisiä. Wikipedia kertoikin, että cable carit ovat onnettomuusalttein julkisen liikenteen kulkuväline USA:ssa, kun mitataan onnettomuuksia per kuljettu maili.

Ajelu päättyi Financial Districtiin, josta suunnattiin Market Streetille pienelle shoppailukierrokselle. Parhaan löydön tein Rossista, josta löytyi Calvin Kleinin jakkupuku naurettavaan 35 dollarin hintaan. Hintalappu kertoi normaalihinnaksi 280 dollaria. :) Pitkä päivä alkoi taas painaa jaloissa, joten etsittiin illallispaikka ja istuttiin hetkeksi lepäämään. Palattiin hostellille kävellen ja pakkaamisen jälkeen seurasi taas kaatuminen sänkyyn väsyneenä.

Lento lähti seuraavana aamuna jo klo 7.45. Oltiin tilattu tällä kertaa shuttle-taksi, jonka hinta oli hostellin asukkaille edullinen 14 dollaria. Tuon meidän mielestä mukavan hostellin nimi oli Hostelling International San Francisco ja hinta ei tosiaan päätä huimannut. Lentokentällä oltiin hyvissä ajoin heti puoli kuuden jälkeen. Tällä kertaa lennot sujui suhteellisen hyvin, Gainesvillen lento tosin laskeutui puolisen tuntia myöhässä, mutta koska meidän piti joka tapauksessa odottaa bussia, niin tämä viivästys ei haitannut.

Pähkinänkuoressa: San Francisco on upea kaupunki, jos suuntana on Kalifornia niin tämä on must-kohde! Tunnelma on kiinnostava ja esimerkiksi New Yorkiin verrattuna vähän vähemmän sykkivä ja enemmän rento. Mäkisyys tekee kävelystä vähän rankempaa, mutta upeat näkymät korvaavat tämän moninkertaisesti. Jopa turistinähtävyydet on ehdottomasti kiertämisen arvoisia mun mielestä. Ainoa pikku miinus on, että kaupungissa on jotenkin harvinaisen paljon kaiken maailman omituisia tyyppejä - itsekseen puhujia ja naurajia, muuten vaan sekopään oloisia sekä kodittomia. Mutta kaikki olivat suhteellisen rauhallisia eikä kukaan ollut aggressiviinen, ja kun pidettiin kontakti vähissä, niin ei juuri pelätä tarvinnut. Yksin en kaduilla kyllä auringonlaskun jälkeen kulkisi... Tästä huolimatta matka oli erinomaisen onnistunut ja tänne haluan kyllä palata takaisin! Pitänee suunnitella jonkinlainen Kalifornia-roadtrippi, hmmm... :)

Suomeen paluuseen on aikaa enää reilu kolme viikkoa! Oon sopinut ensimmäiset jälleennäkemiset, tuntuupa hassulta (ja mukavalta). Ensi viikolla on Thanksgiving break ja alunperinhän tarkoituksena oli lähteä silloin Miamiin ja Key Westille. Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että rahatilanne alkaa olla hieman huolestuttava ja oon myöskin hieman uupunut parin viime viikonlopun reissuista, niin kivoja kun ne olikin. Joten näyttää siltä että nämä kohteet jää seuraavaan kertaan ja vietän loman rauhallisissa merkeissä Gainesvillessä. Yksi isompi koulutehtävä pitäisi saada väsättyä kasaan ja tietty ajattelin myös hyödyntää Black Fridayn alennusmyynnit... BestBuy avaa ovensa kello 18 torstai-iltana, moneltakohan sinne pitäisi mennä jonottamaan jos haluaa jonkun tietyn tuotteen? Kokemuksia? :D

San Francisco, osa 1

Seuraa matkaraporttia San Franciscosta. Miten ihana kaupunki! Vietimme siellä loppujen lopuksi vain kaksi kokonaista päivää, mutta koska kuvamateriaalia ja kertomisen arvoista on niin paljon, päätin jakaa tämän kahdeksi erilliseksi jutuksi. Erinomaisena matkaseurana minulla oli saksalainen kaverini.

Lähtö koitti tosiaan perjantaina iltapäivällä, tällä kertaa oltiin valittu viisaasti lähtöpaikaksi Gainesvillen lentokenttä eikä tarvinnut matkustaa ensin minnekään. Tai no, viisaasti ja viisaasti... Meidän koneen piti lähteä klo 14, mutta puolisen tuntia ennen lähtöaikaa koneen lähtöä lykättiin 50 minuuttia. Ja sitten sitä lykättiin lisää. Ja lisää... Delta Airlines tarjosi kuitenkin odotusajaksi kaikenlaista välipalaa, syötiin hirveät määrät kaikkea epäterveellistä kuten sipsejä, karkkeja, keksejä, myslipatukoita ja dieetticokista. Puolentoista tunnin ylimääräisen odotuksen jälkeen ilmoitettiin, että lentokentän baari on auki Deltan laskuun :) (joo, otettiin oluet).

Ekat näkymät San Franciscoon.

Kahden ja puolen tunnin viivästyksen jälkeen päästiin vihdoinkin matkaan kohti Atlantaa. Tämä viivästys aiheutti meille ikävästi sen, ettemme ehtineet alkuperäiseen San Franciscon koneeseen, vaan jouduimme odottamaan seuraavaa, joka lähti kolmisen tuntia myöhemmin kuin alunperin buukkaamamme. Ja tämä tietysti tarkoitti sitä, että saavuimme San Francisoon yli kolme tuntia alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä, noin puoli yhdeltätoista Kalifornian aikaa. San Franciscon lentokentältä oli näppärä junayhteys keskustaan, jossa hostellimme sijaitsi. Oltiin siis rahaa säästääksemme buukattu pedit hostellista, neljän hengen tyttöhuoneesta. Hintaa kolmelle yölle käytännössä downtownissa sijaitsevassa hostellissa tuli 80 dollaria per henki, ei paha ollenkaan. :) Hostellissa oli oikein mukava tunnelma, huonekaverit oli rauhallisia ja miellyttäviä ja sijainti oli periaatteessa hyvä. Sanon periaatteessa, koska alue jolla hostelli sijaitsi ei ollut mitenkään erityisen viehättävä; hostellin henkilökunta kuitenkin tiedosti tämän ja heti check inissä meille piirrettiin karttaan alue, jolle ei kannata mennä. Tätä ohjeistusta kun seurasi, niin reissu sujui oikein mukavasti. Keskustaan kauppoineen oli ehkä kymmenen minuutin kävelymatka.

Perjantaina ei siis ehditty mitään muuta kuin asettua taloksi ja kaatua sänkyyn. Lauantaiksi oltiin varattu aamupäivälle Alcatrazin kierros. Suht aikaisin herääminen ei aiheuttanut juuri tuskia, sisäinen kello kun oli vielä Floridan ajassa eli kolme tuntia enemmän. Hostellin aamupala oli tyypillinen amerikkalainen, mutta dollarilla sai halutessaan perusbageleiden lisäksi ostaa kananmunia ja pannukakkuja. Tankkauksen jälkeen lähdettiin sitten bussilla kohti Pier 33:a, josta Alcatrazin lautta lähti.

Sää suosi, kuten kuvasta näkyy

Minulle oli yllätys, miten mäkinen kaupunki San Francisco oli. Toki nyt tiesin, ettei kyseessä ole mikään tasanko, mutta kuvista on kuitenkin hankala hahmottaa todellisia korkeuseroja. Hihkuin siis lauantaina riemusta, kun ekalla bussimatkalla näkyi jo vaikka kuinka jyrkkiä mäkiä. :) Tasaisen Floridan jälkeen on kiva nähdä vähän jotain muutakin. Bussimatka satamaan kesti parisenkymmentä minuuttia, jonka jälkeen käveltiin hetki ympäriinsä ja nähtiin ensimmäinen vilaus Golden Gate Bridgestä. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että San Francisco oli loistava valinta viikonloppumatkalle (okei, lento Floridasta Kaliforniaan on ehkä vähän pitkä parin päivän vierailulle, mutta suosittelen silti).

Alcatrazin kierrokset kannattaa varata etukäteen niin kun me oltiin tehty, koska jos oltaisiin hankittu liput vasta paikan päältä, ei niitä olisi tälle viikonlopulle enää saanut. Saari on tosiaan ihan kaupungin edustalla ja lauttamatka sinne kestää ehkä 15 minuuttia. Risteilykin tulee siis siinä samalla hoidettua. :) Alcatraz oli hyvin mieleenpainuva kohde ja vaikka täynnä muitakin turisteja olikin, voin kyllä lämpimästi suositella. Ehdottomasti kannattaa ottaa sellialueelle audio tour -laite, kävelystä saa sen kanssa paljon enemmän irti ja se sisältyy vierailun hintaan (hintaa lipuilla $30, kun ostaa virallisen lipunmyyjän kautta). Näkymät saaresta kaupunkiin on myös ihan mielettömät ja samoin koko San Franciscon lahti on todella kaunis ja saarelta sitä pääsee ihailemaan joka suuntaan.

Kuva Alcatrazin lautalta Bay Bridgen suuntaan

Siellä se on! 

Minulle oli yllätys, että 60-luvun lopusta 70-luvun alkuun Alcatrazia miehittivät intiaaniaktivistit puolustaessaan oikeuksiaan 18 kuukauden ajan

Joku etualan turisti nyt vähän häiritsee tätä kaunista skylinea, mutta saarelta oli tosiaan kaupunkiin erinomaiset näkymät

Tähän keittiön veitsitelineeseen liittyi kiinnostava tarina: telineessä oli veitsien ääriviivat, jotta henkilökunta voisi nopeasti nähdä, jos joku niistä puuttuu.

Alcatrazin jälkeen suunnattiin Pier 39:lle, joka on myös kuuluisa turistinähtävyys. Siellä suosikkejani olivat ehdottomasti merileijonat, joita hengasi kymmenittäin kelluvien laiturien päällä! Haju tosin oli vähän vähemmän miellyttävä. :D Pier 39 on turistikauppoineen aika kaukana autenttisesta, mutta merellisyys tuo siihenkin oman viehättävän tunnelmansa. En siis jättäisi väliin.

Joulukuusi Kalifornian auringossa... hmm... jotain väärää siinä oli. :)

Tämän jälkeen lähdettiin kävelylle kohti Chinatownia. Koukattiin sinne Lombard Streetin kautta, mistä löytyy kuuluisat serpentiinimutkat, "The Crookedest Street", joka oli 20-luvun autoille liian jyrkkä ilman näitä mutkia. Turisteja oli täälläkin paljon, mutta ei se mitään, ja kun huipulle asti oli päässyt niin näkymät oli täältäkin aika hienot. Bongattiin huipulla myös ensimmäiset cable carit. Alaspäin kävely oli vähän vähemmän tuskaa ja suunnattiin sen jälkeen Chinatowniin illalliselle.

Chinatownia

Sama juttu... jouluvalot palmuissa Union Squarella, jotain väärää siinä on. :)

Illallisen jälkeen käytiin katsomassa vielä Union Squarea sekä pyörähtämässä Macy'sillä, josta löytyi Cheesecake Factory! Eihän sitä taaskaan voinut vastustaa... :) Jonot oli tosi pitkät, joten napattiin vaan kakkupalat mukaan ja lähdettiin niitä nauttimaan hostellille. Hostellin alakerrassa oli kahvila-baari, johon jäätiin syömään kakkuja ja juomaan viiniä. Tavattiin siellä kanadalainen ja ranskalainen kanssa-asukas, joiden kanssa lähdettin vielä läheiseen pubiin oluille. Ranskalaisella pojalla oli auto vuokralla ja sovittiinkin hänen kanssaan, että mennään seuraavana päivänä yhdessä Golden Gate Bridgelle. Kun palattiin hostellille puolenyön jälkeen, niin kaadutiin kyllä sänkyyn aika raatoina, sen verran pitkä päivä kaikkine nähtävyyksineen oli ollut.

Huhhuh, tulipas tästä pitkä juttu. :D Palaan parin päivän kuluttua toisen päivän matkakertomuksella ja kuvilla. Kärsin tällä hetkellä melko ikävästä flunssasta, joka alkoi jo ennen reissua. Eikä varmasti pitkät päivät ja lennot tätä flunssaa ainakaan helpottaneet, koko pää on ihan tukossa... Nenäsumute on ahkerassa käytössä, toivottavasti tästä selviäisi nyt ilman lääkärikäyntejä, poliisin kanssa asiointiin tutustuminen riittäisi mieluusti minulle kokemukseksi USA:n julkisista palveluista...

Plussia ja miinuksia

Ajattelin tässä huvikseni listata Yhdysvaltojen, Floridan, Gainesvillen ja UF:n hyviä ja huonoja puolia, joihin on syksyn aikana tullut tutustuttua. Varoituksen sana: nämä ovat hyvin subjektiivisia ja osin varmasti ahdasmielisiä näkemyksiäni, joten huumorintaju on syytä säilyttää näitä lukiessa... Onneksi en kirjoittanut tätä listausta parin viikon jälkeen, olisi nimittäin voinut tämä jakauma näyttää aika erilaiselta... :D

Kohl'sissa oli jo ihan joulumeininki

Hyvää:

- Ensimmäisenä tulee mieleen loistavat fasiliteetit opiskelijoille: iso kampus, josta löytyy mm. 24 tuntia viikolla auki oleva kirjasto, paljon kahviloita (okei, lähinnä Starbuckseja mutta silti), parikin kuntokeskusta, ilmaiset bussit, hieno uusi graduate business -opiskelijoiden rakennus... Näitä tulee ehdottomasti ikävä kun palaan Suomeen. Kampus Töölössä, mikä se muka on olevinaan?!?!

- No onhan tämä ilmasto aika mukava. Marraskuun puolivälissä mennään ja edelleen ulkona voi hengata shortseissa ja t-paidassa. Paitsi tiistaina - aamulla oli lämpöä 6 astetta. HYI

- Panera Bread. Tutustuimme tähän kahvila-ravintolaan vasta muutama viikko sitten - virhe! Kyseessä on ehdoton lempiruokapaikkani täällä Gainesvillessa. Ruoka on halpaa, hyvää, tuoretta (tai ainakin tuoreen oloista) ja suhteellisen terveellistä. Jos suuntaat vaihtoon Gainesvilleen, niin Butler Plazalle kannattaa mennä ihan vaan tämän takia

- Goldstone Creamery. Yhyy. Tätä jätskiä tulee niin ikävä

- Mochi ja Yougurthology. Pahin frozen youghurt -kausi on jo ohi, mutta miksi miksi miksi meillä on näitä paikkoja Suomessa niin vähän? Kai niitä kuitenkin on? Jossain?

- Ruokakaupat. Niistä löytyy kaikkea siistiä ja oon joka kerta fiiliksissä, kun menen kauppaan. Floridan oma Publix on lisäksi oikein laadukas ruokakauppa ja panostaa laatuun ja tuoreuteen

- Reese's Peanut Butter Cups. Ei lisättävää. Aion tuoda näitä Suomeen pari kiloa

- Ross. Oikeesti, Calvin Cleinin mekko neljäkymmentä dollaria?! Olen onnellinen

- Amazon toimittaa huokeasti ja nopeasti. Kun omistaa .edu osoitteen, saa prime-jäsenyyden puoleksi vuodeksi ilmaiseksi. Kätevää
- Bagelit. Mustikkabagelit ja vaniljatuorejuusto. <3 Ahh, niin hyvää, niin epäterveellistä

- Professorit ja opetus, kuten olenkin jo aikaisemminkin maininnut. Tästä mallia Suomeen

- Kaikki on käytännössä parikymmentä prosenttia halvempaa kun Suomessa - jotkut tavarat vieläkin enemmän, jotkut vähemmän, jotkut kalliimpiakin. Mutta yleisesti ottaen samalla rahalla saa täällä enemmän kuin Suomessa

- Budweiser. En ole mikään suurin oluen ystävä, mutta Budweiser ja Bud Light uppoaa oikein helposti, kun maku on niin mieto

- Asiakaspalvelu. Yleisesti ottaen kaikki on ystävällisiä ja hirveän pahoillaan, jos ei voi auttaa asiassa mitenkään

- Small talk. On itse asiassa aika siisti juttu ja jenkit on siinä todella hyviä. Saa tuntemaan oloni rentoutuneemmaksi

Huonoa:

- Edelleen inhoan niitä tyhmiä lakanoita. Miksei voi käyttää pussilakanoita?? Typerää...

- Samaan "edelleen inhoan" kategoriaan kuuluu tiskisienet. Harja olisi niin kätevä. Jos suuntaat Jenkkeihin vaihtoon, niin ota ainakin tämä mukaan...

- Byrokratia. En ole tainnut blogissa mainita, mutta luottokorttitietoni on ilmeisesti kopioitu ja korttiani on käytetty parinsadan euron edessä muutamassa liikkeessä Miamissa. Asian selvittäminen on suoraan sanottuna per-sees-tä. Tänään luovutin ja tein rikosilmoituksen poliisille Suomeen, kun Gainesvillen poliisi ilmoitti ettei voi ottaa ilmoitusta vastaan, koska korttia on käytetty Miamissa. Ja Miamissa on kuulemma viisi tai kuusi eri poliisilaitosta. Mistä hitosta sitä pitäisi tietää, mille näistä sen ilmoituksen tekee... Toivottavasti pankkini kelpuuttaa nyt kotimaisen rikosilmoituksen

- Diet Pepsi. Tällä ei varmaan ole mitään eroa Pepsi Maxiin, mutta mun mielestä se maistuu pahemmalta :D

- Rasvainen ruoka. Hirveä huhkiminen ettei kerryttäisi ihan hirveästi kiloja syksyn aikana. Onneksi oon saanut ihan hyvän liikuntarutiinin päälle

- Ilmastointi. Kaikkialla, erityisesti yliopistolla. Mukana pitää kantaa sen vuoksi pitkähihaista, vaikka ulkona pärjäisi kevyesti ilmankin

- Aikaero Suomeen. Ehkä se on kuitenkin parempi tähän suuntaan, kun toisin päin

- Kämppikseni, jotka ovat paljastuneet melkoisiksi sottapytyiksi. En viitsi valittaa, kun jäljellä on niin vähän aikaa enää, ja halutessaan he voisivat tehdä elämästäni ikävää täällä. Mutta siis hyi
- Jos haluaisi oikeasti liikkua vaivattomasti, niin pitäisi olla auto. Kävelijää tuijotetaan kampuksen ulkopuolella kuin jotain ulkoavaruuden olentoa. Tsiisus...
- USA:n sisäisille lennoille saa yleensä ottaa maksutta vaan käsimatkatavaraa
- Erityisesti undergraduate-jenkkiopiskelijat on joskus aika epäkypsän oloisia

Plussia löytyi näköjään nopealla pohdinnalla enemmän. Se on varmaan ihan positiivista. :)

// edit

Miksi kaikki plussat liittyy ruokaan? :D

Bahama

Seuraa matkaraporttia Bahamalta! Tämä blogi ei näköjään enää olekaan muuta kuin matkaraportteja, mutta kuten todettua niin matkoja on tässä kuussa paljon, enkä oikein ehdi siis muuta kuin matkustaa. :) Hassua; vaikka koulun kanssa on rentoa, niin silti muka kiirettä pitää kaiken kanssa.

Bahamalle lennettiin Orlandosta ja matka alkoikin aikaisin perjantaiaamuna täältä Gainesvillesta. Matkassa oli mukana kuusi tyttöä; minun lisäkseni kolme Ranskasta ja yksi sekä Saksasta että Tanskasta. Matkasimme Orlandoon Greyhound-bussilla ja jää kyllä viimeiseksi kerraksi minulle ainakin tuolla linjalla bussimatkustus tämän vaihdon aikana... :D En voi suositella mitenkään; no, hinta oli aika halpa, siinäpä ainut hyvä puoli. Porukka bussissa oli hyvinkin epämääräistä ja sekä Gainesvillen että Orlandon bussiasemat sijaitsivat vähän kyseenalaisilla alueilla ja kaukana kaikesta. Gainesvillen päässä jouduttiin ottamaan taksi, Orlandossa päästiin siirtymään julkisilla, mutta matka kesti puolisentoista tuntia. Onneksi San Franciscoon tällä viikolla lennämme suoraan Gainesvillesta...

Kohteena oli siis Bahama, tarkemmin ottaen pääkaupunki Nassau, joka sijaitsee New Providence-saarella. Hotellimme sijaitsi Cable Beachilla eli noin viiden kilometrin päässä keskustasta. Liikkuminen Nassaussa oli suhteellisen yksinkertaista, päiväsaikaan paikasta toiseen pääsi näppärästi jitney-busseilla, jolla yksittäinen matka kustansi huimat 1.25 dollaria (Bahamalla on oma valuutta, Bahaman dollari, mutta Yhdysvaltojen dollareilla voi maksaa käytännössä kaikkialla). Bussit lopettivat liikennöinnin suhteellisen aikaisin, kuuden-seitsemän maissa, jonka jälkeen käytimme suhteellisen edullisia takseja. Lähes kaikki taksit olivat van-mallia, joten kuuden hengen porukkakin mahtui vaivattomasti sisään. Mutta nyt kuvia... :)

Ekana iltana ei juuri muuta ehditty kun asettua taloksi. Sen jälkeen lähdettiin katsastamaan hotellin ranta ennen auringonlaskua ja pulahtamaan Atlanttiin. Ranta oli ihan nätti, mutta aika pieni ja erityisesti nousuveden aikaan ei siellä oikein voinut oleilla. Tämän takia päätettiinkin lauantaina suunnata eri rannalle.

Melko läheltä löytyikin isompi, yksityinen toisen hotellin ranta, jolla kuitenkin saimme oleskella kunhan emme käyttäneet hotellivieraille varattuja aurinkotuoleja. Ikävä kyllä sää ei oikein suosinut viikonlopun aikana ja jo tunnin päästä rannalle saapumisesta tuli vettä niskaan ja jouduimme palaamaan hotellille. Illan lähestyessä otimme jitney-bussin kohti keskustaa ja päädyimme Arawak-jotain nimiselle alueelle, josta löytyi ravintoloita (bussikuskin mukaan keskustan ravintoloista mikään ei ollut auki). Ravintola jota kuski suositteli, oli oikein mainio eikä turhan kalliskaan.

Ravintolasta kyselimme suosituksia jatkopaikalle, ja tarjoilija suosittelikin meille Charlie's-nimistä klubia keskustassa. Kello oli kuitenkin aika vähän, joten jäimme ravintola-alueelle karaokepubiin hengailemaan ja juhlimaan yhden ranskalaistytön syntymäpäivää. Kun kello oli vähän enemmän, otimme taksin keskustaan, ja jälleen kuskin suosituksesta päädyimme Charlie'sin sijaan toiselle klubille, jonka nimeä en nyt saa millään päähäni. :) Klubi oli hienolla paikalla, terassi aukeni suoraan merelle, mutta hinnat oli kyllä kohdillaan! Drinkki 13 dollaria, Gainesvillessa on tottunut vähän erilaisiin hintoihin. :)

Sunnuntaina päätettiin ottaa suunnaksi Paradise Island ja sen public beach. Paradise Islandilla sijaitsee mm. loistokas resort-kohde Atlantis, josta olisi löytynyt mm. upean näköinen vesipuisto, mutta hinnat tuli taas vähän vastaan - sisäänpääsy 135 dollaria... Jos suunnittelet Bahamanmatkaa, varmista riittävä budjetti! :D Löydettiin tuolle julkiselle rannalle pienten mutkien kautta ja kyseessä oli hienoin kaikista matkan rannoista! Paradise Islandille saattoi kävellä kuvissa näkyvää korkeaa siltaa pitkin, jolta saikin hienoja kuvia sekä keskustan että saaren suuntaan. Sunnuntaina sääkin suosi kohtuullisesti ja satamaan alkoi vasta neljän maissa kun olimme saaneet nauttia rannasta jo muutaman tunnin.

Nassau kaupunkina oli suloinen pastelliväreineen, mutta matka-ajankohtamme näytti olevan vähän sesongin ulkopuolella, monet paikat kun olivat kiinni tai sulkivat aikaisin. Sunnuntai-iltapäivällä oli esimerkiksi lähes mahdotonta löytää kaupungista jäätelöä... Mäkkäristä sitä lopulta sai. :) Sunnuntaina illalla käytiin vielä syömässä hotellin lähellä erinomaista kiinalaista ruokaa. Maanantaina lentomme lähti vasta puoli viiden aikaan iltapäivällä, mutta koska hotellilta piti kirjautua ulos jo kymmenen maissa, suuntasimme lentokentällä hyvissä ajoin. Käytimme ajan siellä sitten hyödyksi opiskellen, kunnon ahkeran opiskelijan tavoin. Bussimatka Orlandosta Gainesvilleen oli edellistä miellyttävämpi, koska saimme vallattua vierekkäisiä paikkoja ja muutenkin bussissa oli enemmän opiskelijoita tällä kertaa. Gainesvilleen saavuttiin ihan ihmisten aikoihin, joka olikin hyvä koska minulla oli tänään Managerial Quantitative Analysis 2-kurssin välitentti heti aamulla.

Voisin veikata, että seuraavan kerran palaan taas vasta San Franciscon matkan jälkeen, sinne kun lähtö koittaa jo perjantaina. Siihen asti näkemiin! Suomeen paluuseen on enää vähän yli kuukausi - onpa kummallista! Asiat ja ihmiset Suomessa alkaa pyöriä ajatuksissa yhä enemmän. Kivaa on täällä ollut, mutta onpa kyllä mukava palata kotiin ensi kuussa! :)