Rentoilua ja corn maze

Toisen moduulin eka viikko on nyt takana ja jaa-a... tulipahan tehtyä nyt aika rento lukujärjestys tähän moduuliin. :) Kuten aiemmin jo useasti sanottua, minulla on tässä moduulissa luentoja vain tiistaisin ja torstaisin: molempina päivinä ensimmäinen luento klo 9.35-11.25 ja toinen klo 18.15-20.05. Vähän hassusti siis menee, kun luentojen välissä on tuollainen breikki, mutta se on toisaalta niin pitkä että ehdin käydä hyvin kotona asti. Viime viikolla pyöräilin molempina päivinä tuolle iltaluennolle: vihdoinkin on viilentynyt sen verran, että pyöräily ei ole ihan tuskaa! Päivät onkin kuluneet alla olevan kuvan mukaisissa tunnelmissa = altaalla auringosta nautiskellen. Iltaisin on niin viileää, että pitää vetää neuletta päälle, mutta päivällä auringon paistaessa lämpötila on itse asiassa juuri sopiva.

Perjantaina käytiin Navigator-porukalla läheisellä Newberry Corn mazella. Tämä onkin aika mielenkiintoinen konsepti: paikalliset viljelijät hankkivat Halloweenin lähestyessä lisätienestejä perustamalla tilalleen "minihuvipuiston", josta löytyy Halloween-teemaisia huvituksia, lähinnä pelotteluun keskittyviä. Itse inhoan mm. kauhuleffoja, joten tämä ei ollut nyt itselleni mikään ihan suosikkijuttu, mutta oli hauskaa nähdä jotain tällaista, joka tuntui todella amerikkalaiselta. Ja jonottaessamme sisäänpääsyä kuulin jonkun jenkin kuvailevan että tämä on todella "southern".

Halloween-teemaa - Lumian kuvanlaatu ei oikein pimeässä vakuuta valitettavasti...

Sisäänpääsy maksoi 9 dollaria ja se sisälsi kaksi huvitusta: varsinaisen corn mazen eli kävelyä maissipellolla hullujen moottorisahamurhaajien jahdatessa perässä (mikä voisi olla hauskempaa?) sekä kummitustalon. Aluksi kieltäydyin vakaasti kummitustalosta, mutta kavereiden pakottamana sitten jouduin sielläkin käymään. Tosin pidin käytännöllisesti katsoen koko ajan silmät tiukasti kiinni ja pysyttelin kavereiden välissä. Tällä metodilla selvisin ihan kunniallisesti. :)

Corn mazen portti

Muitakin huvituksia tilalta löytyi, tosin niistä piti maksaa hieman ekstraa. Esimerkiksi hay ride, jossa osanottajat lastattiin traktorin vetämään peräkärryyn ja ajettiin jonnekin pellolle peloteltavaksi. Sekä ihan hauska mekaaninen härkä, jota kaverini kokeilivat (minua ei tällä kertaa jaksanut innostaa, olin lamaantunut kaikesta pelottelusta :)). Ihan hauska konsepti tämä corn maze ja koko paikassa oli sellaista hauskaa kotikutoisuutta.

Eilinen lauantai meni rennosti altaalla ja illankin vietin kotona yhtä stipendihakemusta viimeistellen. Tänään oli kolmas vapaapäivä putkeen ja alkaa tulla jo korvista ulos! :D Olen niin tottunut koko ajan vähän stressaamaan ja kiirehtimään, että tällainen laiskottelu tuntuu aika kummalliselta. No, eiköhän tässä kohta taas ole vähän enemmän tekemistä, kunhan kurssit pääsevät kunnolla käyntiin. Ostin eilen myös liput Alcatraziin, jonne mennään vierailemaan San Franciscon reissulla. Sekin on jo kolmen viikon kuluttua! Ja Suomeen palaan seitsemän viikon päästä. Kuten olen sanonut monta kertaa aikaisemminkin: aika kuluu, kovaa vauhtia...

New York, osa 2

Vuorossa New Yorkin matkakertomusta päiviltä keskiviikko-sunnuntai. Keskiviikkona suunnattiin ensin Rockefeller Centeriin. Olin New Yorkissa ensimmäisen kerran jouluna 2008 ja muistelen, että silloinkin kyseinen paikka jäi pettymykseksi. Olin odottanut jotain hervottoman kokoista joulukuusta, mutta ei se sen isompi ollut kuin muissakaan kaupungeissa olevat kuuset. Ehkä nämä luuloni pohjasivat Yksin kotona 2 -elokuvaan, jossa Rockefeller Center näyttää kauniilta ja satumaiselta, ja Kevin ja hänen äitinsä tapaavat siellä erossaolon jälkeen. Tiedä häntä... :D Mutta edelleenkään Rockefeller Center ei kummoisia tunteita saanut minussa aikaan. Karpaloilla täytetty allas oli kyllä ihan hauska juttu (kuva alla). Mainostivat siinä muistaakseni jotain karpalon makuista kivennäisvettä.

Rockefeller Centerin jälkeen otettiin suunnaksi Museum of Modern Art. Täälläkin kävin viisi vuotta sitten, mutta vaikuttavahan tuo museo oli edelleen. Kahlattiin kaikki kuusi kerrosta läpi tehokkaasti kolmessa ja puolessa tunnissa - oma suosikkini tällä kertaa oli kuudes kerros, josta löytyi René Magritten näyttely.

Uuvuttavan kiertämisen jälkeen istuskeltiin hetki MoMAn takapihalla

Seuraavaksi suunnattiin Brooklyniin, jossa olimme sopineet tapaavamme Taiwanilaisen vaihtarikaverini ja hänen tätinsä. Kävimme syömässä Grimaldi's nimisessä pizzapaikassa - pizza oli oikein erinomaista ja kaksi pientä (!) pizzaa ruokki tehokkaasti neljä henkilöä. Illallisen jälkeen käveltiin vielä Brooklyn Bridgeä ja Manhattania katselemaan ja ostettiin jäätelöt Brooklyn Ice cream Factorysta. Huono ajatus, koska rannassa oli jäätävän kylmä muutenkin, mutta tulipahan syötyä. :)

Torstaina ohjelmassa oli jälleen museovierailu, tällä kertaa Museum of Natural History. Tämä museo jäi minulle ehkä vähän etäiseksi - luulen että lapsena esimerkiksi täytetyt eläimet olisi olleet kovempi juttu kuin näin aikuisena. Mutta tulipahan sekin nyt nähtyä.

Museovierailun jälkeen tapasimme myöhäisen lounaan merkeissä suomalaista ystävääni, joka oli perheensä kanssa New Yorkissa. Olipa piristävää nähdä tuttuja! :) Istuskelimme pitkään Times Squarella portailla katsellen kaupungin menoa. Jossain vaiheessa portaiden alapäähän ilmeistyi vähän erikoisempi setä saarnaamaan - poliisit sitten häätivät hetken kuluttua tämän sukkahousuihin pukeutuneen saarnamiehen, joka oli hyvin närkästynyt saamastaan kohtelusta. Katselimme samalla alennuslippukioskeille olevia jonoja, kun huvitti vielä mennä katsomaan yhtä Broadway-musikaalia, mutta ne näyttivät niin pitkiltä että päätimme jättää väliin sillä kertaa.

Perjantaina lähdimme käymään SoHossa. Tuntui siltä, että alue oli muuttunut sitten viime käyntini - pienten putiikkien paikoille oli tullut ketjuliikkeiden myymälöitä. Tai sitten kävelimme vaan eri alueella. Päivän päätavoitteeksi olimme asettaneet alennettujen musikaalilippujen hankkimisen. Myynti alkoi kolmelta, tulimme Times Squarelle puoli tuntia ennen sitä. Jonot olivat jo melkoiset, mutta asetuimme jonon jatkoksi, kun päätös lippujen hankkimisesta oli kerran tehty. :) Nämä TKTS-lipputoimistot (joita on Times Squaren lisäksi kaksi, toinen Brooklynissa ja toinen jossain muualla) myyvät siis alennettuja lippuja saman päivän Brodway (ja myös Off Broadway) -showhin. Alennusprosentit ovat 20-50 esityksestä riippuen ja liput myydään käsittääkseni aina parhaille saatavilla oleville vapaille paikoille. 

Jonossa päätimme, että kolme musikaalia joihin yritämme saada liput ovat Matilda, Mamma Mia ja Cinderella, ja maksamme lipuista yhteensä enintään 150 dollaria. Lippukioskin avattua jono lähti vetämään nopeasti, ja vaikka edessämme oli varmasti monta sataa ihmistä, niin puolen tunnin jonotuksen jälkeen oltiin jo kioskilla. Matildaan ei saanut enää kuin yksittäisiä paikkoja, Mamma Mian liput olivat 200 dollaria - epätoivo meinasi jo iskeä - mutta Cinderellan liput olivat -50% ja hyvät permantopaikat saatiinkin juuri hintaan 150 dollaria. Jonotuksen jälkeen lähdettiin syömään (taas pizzaa :)) ja sen jälkeen suunnattiin sitten Broadway Theatreen. Cinderella oli oikein piristävä musikaalitapaus - musiikki ei ollut ihan aikaisempien musikaalien veroista, mutta näyttelijä-laulajat olivat taas kerran loistavia ja musikaali oli paikoin oikein hauska. Erityisesti pidin Cinderellan näyttelijästä Laura Osnesista. Hänet muuten löydettiin Broadwaylle televisio-ohjelman kautta - Briteissä ja Jenkeissä on pyörinyt muutamiakin kausia sarjaa, jossa etsitään pääosanäyttelijää Broadway tai West End -produktioon. Laura Osnes otti osaa "Grease: You're the One That I Want!"-nimiseen ohjelmaan, jossa etsittiin Sandya Grease-musikaaliin, voitti kyseisen kilpailun ja esiintyi sitten Brodwaylla Grease-musikaalin uudessa tulkinnassa. Milloinkohan tämä formaatti saadaan Suomeen? :)

Lauantaina oli viimeinen yhteinen päivämme New Yorkissa ja päätimme lähteä käymään vielä yhdessä museossa - hyvä päätös, sillä Metropolitan Museum of Art oli ehdottomasti vaikuttavin ja mielenkiintoisin kaikista kolmesta museosta joissa kävimme. Ongelma vaan oli, että se oli ihan valtavan kokoinen - kolmessa tunnissa ehdimme käydä läpi ehkä neljäsosan museon tarjonnasta. No, voipahan sitten palata joskus jatkamaan.

Tämä talo oli laitettu lahjapakettiin.

Museon portailla saimme nauttia katutaiteilijoista hetken aikaa.

Poikaystäväni lempigalleria - Arms and Armours. :)

Ehkä suosikkini museon teoksista, Rosa Bonheurin "The Horse Fair". Kuva ei valitettavasti tee lainkaan oikeutta maalaukselle - ensinnäkin maalaus oli noin kolme metriä pitkä ja sitä on vaikea tästä hahmottaa.

Kukakohan tätä kuvaa häiriköi? :)

Museon jälkeen suunnattiinkin hotellille hakemaan tavarat ja siitä metrolla kohti lentokenttää. Poikaystäväni jatkoi AirTrainilla lentokentälle, minä sen sijaan suuntasin lentokenttähotelliin, jossa yövyin viimeisen yön. Oli ihan hyvä ratkaisu, koska lentoni lähti niin aikaisin (7.20), olisi jääneet unet aika vähiin, jos olisin yöpynyt Queensissa. Hotellilta oli lisäksi "ilmainen" (=vain tippi kuljettajalle) lentokenttäkuljetus, joka alkoi pyöriä jo aamuneljältä.

Tämä oli "yhden henkilön huone". Minusta tuo on kyllä parisänky. No mutta täällähän kaikki on isompaa.

Lentokoneeseen päästyä minua odotti iloinen yllätys. Olin checkannut itseni sisään lennolle edellisenä päivänä ja siinä oli vähän jotain häikkää: aamulla en saanut sitä menemään läpi, kun AA.com ei antanut minun valita paikkoja Miami-Gainesville lennolle. Yritin iltapäivällä uudestaan ja silloin checkkaus onnistui - tälläkään kertaa en kyllä valinnut paikkoja, koska vapaana oli vain preffered seatseja, joista olisi joutunut maksamaan ekstraa. Jätin sitten paikan vaan valitsematta ja lopulta ohjelma istutti minut tällaiselle preferred seatille. Hmmm... New Yorkista lähtevään koneeseen olin kuitenkin kuvitellut valinneeni ihan normaalin paikan - enpäs ollutkaan. Jostain ihmeen syystä istuin business-luokassa! Lento oli kyllä ihan täynnä, olisiko johtunut siitä. Arjen pientä (tai aika suurta) luksusta: penkin sai käännettyä melkein täyteen makuuasentoon! Nukuin sitten makeasti koko matkan Miamiin. Gainesvillen pikkuriikkinen kone tuntui järkytykseltä tämän nautinnon jälkeen. :) New Yorkin reissu oli siis erinomainen ja sinne on kyllä päästävä taas jossain vaiheessa takaisin! Toinen moduuli on nyt saatu käyntiin ja onpa kyllä aika rentoa, kun luentoja on vain kahtena päivänä viikossa. Hyvä päätös huhkia ensimmäisessä moduulissa!

New York, osa 1

Palasin eilen iltapäivällä Gainesvilleen New Yorkista 10 päivän reissun jälkeen. Hyvässä seurassa aika kului nopeasti... Ajattelin jakaa nämä kuvat kahdeksi eri kirjoitukseksi, kun niitä tuli napsittua aika runsaasti.

Kone Gainesvillestä (lensin Miamin kautta molempiin suuntiin) lähti aikaisin perjantaina aamulla heti seitsemän jälkeen. Sain kyydin kavereiltani, jotka lähtivät muutaman päivän roadtripille Floridan lähiosavaltioihin. Torstaina ei meinannut illalla oikein uni tulla ja pyöriskelinkin sängyssä toista tuntia. Seurauksena se, että en herännyt kellon soittoon ja kaverini piti soittaa minulle että missä oikein olet, me täällä jo parkkipaikalla odotellaan... No, onneksi oli kyyti joltain, eikä tarkoituksena soittaa taksia, olisin nimittäin saattanut missata koko lennon.

Auringonnousun aikaan

Samalla lennolla Miamiin tulivat kaksi ranskalaista tyttöä, jotka myös opiskelevat graduate business -vaihto-ohjelmassa. Tytöt jatkoivat Miamista Los Angelesiin ja sieltä vielä San Franciscoon. Itselläni oli odotteluaikaa Miamissa ennen New Yorkin koneen lähtöä kolmisen tuntia, joten oli kiva saada seuraa. Matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla, koska ruumaan menevästä matkatavarasta joutuu maksamaan, tässä tapauksessa se olisi ollut $25/suunta. Tämä on käytäntönä siis myös muilla kuin halpalentoyhtiöillä, lensin American Airlinesilla ja sen tytäryhtiöllä (?) American Eaglella.

Perillä New Yorkissa olin iltapäivällä kahden maissa. Siirryin siihen terminaaliin mihin poikaystäväni lento laskeutui ja ehdin odotella häntä ehkä kymmenisen minuuttia. Aikataulut osui siis hyvin nappiin. :) Oli kiva saapua kaupunkiin jo iltapäivällä - oli hyvin aikaa seikkailla AirTrainilla ja metrolla hotellille ja illallakin ehti vielä piipahtamaan Manhattanilla. Hotellimme sijaitsi Queensissa, kolmen metroaseman välittömässä läheisyydessä, ja hotellivalinta osui kyllä melkoisen nappiin. Manhattanilla olisimme maksaneet samanlaisesta majoituksesta varmaan ainakin tuplahinnan. Hotellilta oli yksi pysäkinväli metrolla Manhattanille ja huoneet olivat tilavia ja siistejä. Ainoa miinus oli aamupala, joka oli amerikkalaiseksi ehkä ihan runsas, mutta koostui lähinnä hiilihydraateista: baageleista, donitseista, muroista ja vohveleista. Ja aamupalahuoneen kymmenisen pöytää eivät millään riittäneet isolle määrälle hotellivieraita - no, yleensä pöydän sai kyllä hetken odoteltuaan, ja aamupalaa tarjoiltiin kuudesta kymmeneen, joten oli ainakin varaa mistä valita.

Hotellia varatessani hintaan kuului "kaupunkinälöala". Sellainenhan hotellin ikkunasta näkyi, tosin nuo piiput ja muut teollisuusrakennukset vähän näkymää rumensivat. :)

Lauantaina ensimmäisenä kokonaisena päivänämme suuntasimme heti Empire State Buildingiin. Meillä ei ollut etukäteen lippuja hankittuna, mutta kun huomasimme että etukäteen lipun ostaneet pääsivät etuilemaan turvatarkastusjonossa, kokeilin ostaa meille liput kännykällä. Ja sehän sujui hyvin. Tämä osoittautui viisaaksi päätökseksi, koska turvatarkastusjonon lisäksi pääsimme tietysti ohittamaan koko lippujenostojonon, joka oli pit-kä. Siinä on kyllä yksi asia, jossa olen kehittynyt runsaasti tämän Pohjois-Amerikassa vietetyn ajan aikana - jonottaminen. Sitä pääsee harjoittelemaan joka paikassa. Kärsivällisyys on kasvanut ihan uusiin ulottuvuuksiin. :)

Tungosta...

Empire State Buildingin jälkeen suuntasimme WTC-iskujen muistomerkille. Kyseessä on ilmainen nähtävyys (lukuunottamatta parin dollarin käsittelykulua), mutta liput pitää varata etukäteen. Ajankohdan saa itse päättää ja vierailijoilla on sitten puolen tunnin slotti, johon pitäisi osua. Lauantaipäivänä tämäkin nähtävyys oli aika tukkeessa ja jonottamista päästiin taas harjoittelemaan. Se kuitenkin kannatti, koska paikka oli erittäin vaikuttava. Molempien sortuneiden tornien kohdalle on rakennettu suuret vesialtaat ja allasta kiersivät laatat, joissa on jokaisen iskun uhrin nimi. Alemmassa kuvassa näkyy ruusuja, jotka on pistetty jonkun uhrin nimen kohdalle. Aluksi ajattelimme, että ne ovat omaisten tuomia, mutta luin kyltistä hetken kuluttua, että muistomerkin henkilökunta vie ruusuja nimelle aina henkilön syntymäpäivänä. Kaunis ajatus.

Lauantai-iltana vuorossa oli ensimmäinen Broadway-musikaaleista, joita kertyi peräti kolme matkan aikana! Suuntasimme Majestic Theatreen ja pisimpään Broadwaylla pyörineeseen musikaaliin, The Phantom of the Operaan. Kokemus oli hieno ja esiintyjät loistavia. Hämmennystä aiheutti ainoastaan väliaikatarjoilu - valkoviini tarjoiltiin alla olevan kaltaisesta nokkamukista. Eikä siitä edes voinut juoda, kun muki vuoti syliin. :) Ilmeisesti tarkoitus oli käyttää pilliä. 

Minä ja nokkamuki, jota en osannut käyttää.

Iltaisin Times Squaren alue oli aivan tukkeessa. Eipä olisi huvittanut olla autoilijana tuolla, kun ihmismassat vyöryivät kadulle täysin muusta liikenteestä välittämättä.

Sunnuntaina suunnaattiin ilmaiselle Staten Island Ferrylle. Tavoitteena oli siis nähdä Vapaudenpatsas. Patsaallehan kulkee myös risteilyjä, joilla pääsee ihan patsassaarelle, mutta oltiin hetkeksi kypsiä nähtävyyksistä maksamiseen ja sitten pitkään jonottamiseen, joten päätettiin hyödyntää ilmaista vaihtoehtoa. Voin suositella muillekin New Yorkin kävijöille, lautassa oli runsaasti tilaa sunnuntaipäivänäkin, tosin parhaat kuvauspaikat ikkunan vieressä ja kannella vietiin melko nopeasti. Sunnuntaina tapahtui varmasti jotain muutakin - ainakin shoppailua, sitä nimittäin harrastettiin lähes päivittäin. :)

Siinä se nyt on. :)

Maanantaina vuokrattiin auto ja ajettiin reilun sadan kilometrin päähän Six Flags Great Adventures -huvipuistoon New Jerseyhin. Kyseinen huvipuisto on selvästikin erikoistunut vuoristoratoihin - sieltä löytyy mm. maailman korkein ja Yhdysvaltojen korkein vuoristarata Kingda Ka. Saavuttiin puistoon yhdentoista maissa ja aamupäivällä jonot olivatkin ihan kohtuullisia. Ennen ruokailua käytiin puisessa vuoristaradassa El Torossa sekä tietysti Kingda Kassa. Kokemus oli ihan mielenkiintoinen - tajusin että hiton kovaa siinä mentiin, mutta ajo oli ohi aika nopeasti. Pelätä ei juuri ehtinyt! :D Iltapäivällä puisto kuitenkin täyttyi nopeasti ja kahteen vuoristorataan kertyi jonotusaikaa melkein kolmisen tuntia yhteensä. Neljän maissa kaikkiin vuoristoratoihin jonotusaika oli parin tunnin luokkaa - päätettiin sitten luovuttaa vain neljän laitteen jälkeen. Lohdutukseksi lähdettiin käymään outletissa, josta tehtiinkin löytöjä mm. Tommy Hilfigerin ja Calvin Kleinin myymälöistä. Sen jälkeen ajettiin syömään läheiseen ostoskeskukseen minnekäs muuallekaan kuin Cheesecake Factoryyn! Ruoat oli taas niin isoja, että juustokakut oli pakko ottaa mukaan, mutta hyvältä ne hotellihuoneessakin illalla maistuivat.

Kinda Ka

Halloween lähestyy - puistosta löytyi asianmukaiset koristelut

Tiistaiaamuna herättiin aikaisin, koska auto piti palauttaa kahdeksalta. Seiskalta hotellinkin aamupalapöydässä oli mukavan väljää. Hotellilta lähtö vähän venähti, mutta suunnattiin sitten Central Parkiin päiväkävelylle. Säät suosivat koko reissun ajan, vain yhtenä iltana satoi hieman vettä, mutta tiistai oli ehdottomasti nätein ja lämpimin päivä. 

Central Parkista suunnattiin Gershwin-teatteriin noutamaan illan musikaalin, Wickedin, lippuja. Wickediä olin odottanut koko reissulta eniten, eikä se kyllä tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Olen nähnyt kyseisen musikaalin nyt neljä kertaa ja aina se onnistuu sykähdyttämään samalla tavalla. Nyt Broadwaylla oli kyllä kaikki kohdallaan - erinomaiset esiintyjät, hyvä bändi ja hieno show.

Tiistain saavutuksiin kuului myös pitkällisen etsinnän päättyminen - sain ostettua itselleni uuden laukun. Poikaystäväkin varmaan huokaisi helpotuksesta, sen verran intensiivisesti sitä oli etsitty. :) Loput päivistä jäävät seuraavaan kirjoitukseen, ettei tule niin pitkää juttua. Kokonaisuutena reissu oli erittäin onnistunut - ja taas jäi niin paljon nähtävää seuraavaan kertaan. :) No, eiköhän sekin vielä koita.

Opiskelusta

Nyt on sitten ensimmäisen moduulin tentit takana. Floridakin näyttää muutaman harmaan päivän jälkeen taas hyviä puoliaan, lämpöä on melkein 30 astetta ja elokuuhun verrattuna ilmankosteus on laskenut sellaiselle tasolle, että ulkonakin voi oleilla ilman jatkuvaa tuskanhikeä. Istuskelenkin tässä kampuksella tätä kirjoittamassa, kun odotan kaveria lounaalle. Tosin pitkään en pääse säästä nauttimaan, sillä lento Miamin kautta New Yorkiin lähtee huomenna aamulla klo 7.20. :) Lisäys: kirjoitin tämän loppuun illalla, joten kuvituksena muutama otos Gainesvillen vanhemmista taloista, joiden ohi käveltiin tänään. 

Tästä näkee myös vähän miten sää suosi tänään - näin koko päivänä vain yhden pilven. :)

Yleisesti opiskelusta Floridassa: se vaikuttaa aluksi vaikeammalta mitä onkaan. Monella kurssilla on paljon tekemistä ja kun selailee syllabusta moduulin alussa niin kurssit voivat vaikuttaa aika työläiltä. Työläitä ne periaatteessa ovatkin, mutta vaikeustaso on kyllä mielestäni reilusti alempana kuin Aallossa. Ahkeralla opiskelulla saavuttaa helpohkosti hyviä arvosanoja. Arvosanaskaala vaikuttaa aluksi tiukalta (esim. A:han tarvitsee yleensä 94 % pisteistä, ja jos prosentit tippuu alle kahdeksankymmenen niin luvassa on C), mutta pisteitä annettiin suhteellisen hövelisti. Lisäksi monella kurssilla aihepiiri on paljon suppeampi kuin Aallossa, tenttiin on siis vähemmän opiskeltavaa. Syynä tähän voi olla kyllä sekin, että melkein jokaisella kurssilla sivuttiin minulle jo jonkin verran tuttuja asioita. Yhteensä kursseja oli minulla tässä moduulissa neljä eli 8 creditsin (16 opintopisteen) edestä. Jokainen kursseista oli laajuudeltaan 2 creditsiä. Tässä lyhyet esittelyt kaikista kursseista.

Entrepreneurship. Yrittäjyyttä melko korkealla tasolla käsitellyt kurssi, jonka opettajana toimi professori Rossi. Kuten olenkin jo blogissa maininnut, oli tämä kurssi suosikkini tämän moduulin kursseista. Oppimateriaalina luentomateriaalien lisäksi kurssikirja, jonka e-versio maksoi noin 30 dollaria. Kurssikirjaa ei varsinaisesti tarvinnut, toki se antoi perspektiiviä kurssilla käsiteltyihin asioihin. Sen sijaan yhtä esseetä varten piti ostaa The Monk and The Riddle –kirja, joka oli enemmänkin romaani kuin kurssikirja. Tämä oli mielenkiintoinen ja e-kirjana edullinen ($10). Kurssilla ei ollut lopputenttiä, vaan se suoritettiin kurssin aikana tehdyillä tehtävillä. Näitä oli melko reilusti: 4 itsenäistä esseetä, 1 itsenäinen case, 1 ryhmässä tehtävä case ja 1 ryhmässä suoritettu rocket pitch. Itsenäiset esseet olivat kuin paluu lukioon: parin-kolmen sivun edestä omia mielipiteitä erilaisista yrittäjyyteen liittyvistä aiheista, näistä esseistä oli akateemisuus aika kaukana. :) Caset olivat vähän työläämpiä, mutta niistäkin sain ihan kelpo arvosanoja. Meidät jaettiin heti kurssin alussa ryhmiin (tai ryhmät sai itse päättää), jossa työskenneltiin loppukurssin ajan. Itselleni sattui oikein hyvä ryhmä, jonka kanssa työskenteleminen oli helppoa. Jokainen ryhmä piti kaksi presentaatiota: yhden case-analyysistä ja toisen rocket pitchin. Eli kolmisen luentoa vietettiin kuunnellen muiden presentaatioita. Vaikka alussa rocket pitch kuulosti kauhealta (:D) oli se lopulta ihan hauskaa vaihtelua, koska siinä sai olla vähän huumoria mukana. Ryhmämme päätyi lopulta videoimaan esityksemme taustalle videon, jonka päälle me varsinaisen pitchin sitten selostimme - tämä onnistui yli odotusten. Kurssin parasta antia oli vierailijaluennoitsija Jeff Stamp, joka piti erinomaisen mielenkiintoisen luennon luovuudesta. Häntä voi kuunnella YouTubessakin http://www.youtube.com/watch?v=cDJf9Mbkssg.

Web-based marketing. Ajankohtaisia aiheita kuten hakukonemarkkinointia ja sosiaalista mediaa käsitellyt kurssi. Tälläkään kurssilla ei ollut lopputenttiä vaan suoritus koostui kurssin aikaisista tehtävistä. Näitä olivat kaksi open-book and take-home quizzia, siis todella helppoja monivalintatestejä, sekä ryhmässä suoritetut hakukonemarkkinointikampaja, viral video -markkinointikampanja ja data-analyysicase. Lisäksi pisteitä sai läsnäolosta ja luentoaktiivisuudesta. Ryhmät sai päättää itse ja heti ensimmäisenä piti etsiä paikallinen asiakasyritys, jolle teimme markkinointikampanjamme. Omassa ryhmässäni muut olivat paikallisia opiskelijoita, joten asiakasyritys löytyi melko helposti. Sinänsä kumpikaan kampanja ei tuottanut mitenkään erityisen paljon työtä, mutta molemmat vaativat aika paljon ryhmässä tapaamista, ja yhteistä aikaa oli välillä hankala löytää. Professori kuitenkin jakoi pisteitä suorituksista erittäin anteliaasti. Kurssin viimeisellä luennolla kaikki ryhmät pitivät projekteistaan presentaation, jossa mm. esiteltiin kampanjoiden tuloksia ja pohdittiin, mitä ollaan niiden aikana opittu. Kurssin aihepiirit olivat ihan mielenkiintoisia, mutta koska lähestymistapa oli niin käytännönläheinen, jäi teoriapuoli jollain tavalla pinnalliseksi. Kurssilla ei ollut kurssikirjaa, mutta sitä varten piti ostaa kurssipaketti (n. $50?), joka oli käytännössä pakollinen, koska sen sisältämiä caseja käsiteltiin luennoilla. Professori oli innostunut ja luennot hyvin valmisteltuja.

Game theory applied to business decisions. Kuten nimikin kertoo, tämä kurssi käsitteli peliteoriaa liike-elämän näkökulmasta. Peliteoria on suosikkejani taloustieteestä (:D), joten kurssi oli ihan mielenkiintoinen, tosin ei ehkä niin "applied to business decisions" kuin olisi voinut olettaa. Kurssi suoritettiin kahdella harjoituspaketilla (30 % arvosanasta), läsnäololla ja luentoaktiivisuudella (20 % arvosanasta) ja lopputentillä (50 % arvosanasta). Harjoituspaketit olivat suhteellisen helppoja, lopputentti vähän haastavampi. Professori oli sympaattinen, mutta välillä olisin kaivannut hieman selkeämpää lähestymistapaa luennoilla. Kurssikirjan vuokrasin Chegg.comista (n. 30 dollaria), mikä oli hyvä päätös, koska kurssikirjan lukuisat esimerkit tukivat hyvin luentojen teoreettista lähestymistapaa.

Managerial quantitative analysis. Pääasiassa lineaarista ohjelmointia käsitellyt kurssi, joka suoritettiin luennolla tehdyillä quizzeilla, kolmella kotiharjoituksella sekä kahdella tentillä. Asiaa oli mielestäni aika vähän, sillä koko kurssilla käsiteltiin vain kuusi noin 50 sivun laajuista PPT-settiä. Minulla oli kurssikirja e-kirjana, mutta sitä ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä asiat pystyi hyvin opiskelemaan luennoista. Tosin kirjasta pystyi hyvin harjoittelemaan tenttiä varten, sillä se sisälsi lukuisia harjoitustehtäviä. Osaan tehtävistä professori tarjosi ratkaisut kurssin kotisivulla. Tentit olivat sinänsä erikoisia, että paperilla tehtävien tehtävien lisäksi ne sisälsivät myös Excelillä ratkaistavia LP-ongelmia. Tentit eivät mielestäni olleet vaikeita, mutta aikapainetta oli, koska tehtävää oli paljon ja aikaa vain kaksi tuntia. Kirjan harjoitustehtäviä tekemällä saavutettu rutiini olikin tentissä arvokasta. Itselläni oli jo jonkun verran kokemusta LP:sta, joten ehkä tästäkin syystä kurssi tuntui suhteellisen helpolta. Ainut osa mikä kurssilla meni itselläni vähän heikommin, olivat nuo luentoquizzit: ensimmäiseen valmistauduin ihan väärällä tavalla (asia oli helppoa, mutta en ollut juuri sitä opetellut), toinen meni ihan hyvin, kolmannen ollessa nukuin pommiin ja myöhästyin, ja neljännessä mokasin jättämällä yhden solun pois kaavasta... Ne olivat onneksi vaan 20 % arvosanasta ja heikoin neljästä jätettiin pois laskuista; kotitehtävät olivat 30 % ja tentit yhteensä 50 %.

Tulin juuri kotiin ja nyt suuntaan hetkeksi vielä altaalle ihanasta säästä nauttimaan. Sitten pitäisi pakata ja huomenna herätä aikaisin, jotta ehtii lennolle! Katsotaan saanko jotain kirjoitettua New Yorkista, enköhän, mutta ekat päivät on varmaan vaan nautittava parhaasta seurasta. :)

Viimeinen puristus...

Ihan pikapäivitys, kun pitäisi olla lukemassa tenttiin eikä roikkua täällä: yhtä lukuunottamatta on nyt tämän moduulin kaikki suoritukset ja tentit kasassa. Huomenna aamulla on edessä vielä Quantitative managerial analysis -kurssin tentti, mutta siihen lähden ihan luottavaisin mielin.

Huomenna ajattelin kirjoitella vähän pidemmin kaikista tämän moduulin kursseista, jos vaan aikaa jää. Huomenna tentin lisäksi pitäisi nimittäin käydä lounaalla kaverin kanssa ja lähteä hänen henkiseksi tuekseen kampaajalle (pitkä tukka lyhyeksi :)) sekä pakata vielä New Yorkin matkaa varten. Kääk, se on ihan nurkan takana!

Viikonloppua vietin lähinnä tenttiinlukemisen parissa, mutta lauantaina käytiin illalla syömässä. Illalla oli Gatorsien kotipeli, jota seurattiin ravintolan telkkariruudulta. Voitto tuli taas. :) Tähän loppuun kuva vielä lauantailta. Pelipäivinä koko kaupunki muuttuu tosiaan ihan oranssiksi ja siniseksi... Ja rakastavaisetkin näköjään päässeet kuvaan, hih.

Tänne kuuluu ihan hyvää

(Kuvituksena viime päivien sekalaisia kännykkäotoksia)

Olen ollut pian täällä kaksi kuukautta. Ensimmäisen moduulin viimeiset luennot olivat tänään, kaksi kurssia loppui eilen viimeisiin presentaatioihin. Ennen New Yorkin reissua edessä on enää kaksi tenttiä. Kuten olen monta kertaa jo sanonutkin, aika on kulunut ihan hirveän nopeasti. Viime viikot ovat olleet mukavia: tunnen oloni entistä kotoisammaksi koko ajan. En halunnut tätä juuri sanoa ääneen silloin alussa, koska yritin tsempata itseäni enkä vaipua epätoivoon, mutta nyt voin sen sanoa: ensimmäinen viikko oli ihan hirveä. Olin valmis lähtemään välittömästi takaisin Suomeen ensimmäisellä mahdollisella kulkuvälineellä. Onneksi tiesin omasta kokemuksesta, että useimmissa tapauksissa omalla kohdallani pahin järkytys helpottaa noin kahdessa viikossa. Tällä kertaa se vei itseasiassa vain yhdeksän päivää ja iso kiitos toipumisesta kuuluu slovakialaiselle tytölle, joka näki tilanteeni ja osasi auttaa - nykyisin hän on hyvä ystäväni. :) Kävimme toisen viikkoni lauantaina monen tunnin keskustelun, jonka jälkeen osasin suhtautua kaikkeen eri tavalla. Pahinta oli se, että en tuntenut kuuluvani joukkoon - mutta yllättäen löysinkin tyypin, joka ajatteli asioista samalla tavalla ja halusi ajalta täällä samoja asioita kuin minä.

Tällainen uima-allas löytyy Lexingtonista. Kuva taitaa olla aamulta, jolloin olimme lähdössä Jacksonvilleen.

On kummallista, että juuri kukaan jolle olen puhunut, ei tunnu kärsineen samanlaisesta alkushokista. Voi olla, että minulla se oli keskimääräistä pahempi, mutta en usko olleeni ainoa. Ehkä muut eivät sitten vaan halua tunnustaa, että alku oli hirveää, onhan se vähän niinkuin oman heikkouden myöntämistä. Olin tosiaan sen ensimmäisen viikon jälkeen varma, että olen ainut ihminen tässä maailmassa, jolle vaihtolukukausi on elämän hirvein kokemus. No, nyt olen jo toista mieltä. :) Ensimmäisen viikon jälkeen olin varma, etten tunne mitään muuta kuin helpotusta Suomeen palattuani, nyt uskon että tulen varmasti tuntemaan myös ikävää ja haikeutta.

Opiskelua, opiskelua... Tässä peliteorian kiehtovaa maailmaa. :)

Ennen vaihtoa lähtöorientaatiossa oli joku viisas ihminen (nimeä en muista, harmi vaan) puhumassa meille uuteen maahan saapumisen aiheuttamasta kulttuurishokista. Shokin vaiheet olivat jotakuinkin "IHANAA, uusi maa, kaikki täällä on niin siistiä" --> "Äitiiii, tahdon kotiin" --> Sopeutuminen. Täytyy sanoa, että minulta jäi tuo ensimmäinen kuherruskuukausi (muistaakseni hän kutsui sitä niin) kokonaan kokematta. Olin heti ensimmäisestä päivästä lähtien sitä mieltä, että olen tehnyt elämäni pahimman virheen ja edessä on elämäni hirveimmät neljä kuukautta. Mutta sopeutuminen tuli sitten, ajan kanssa. Viimeisimpien viikkojen aikana olen koko ajan tuntenut oloni entistä paremmaksi ja ehdottomasti siihen ovat syynä ihmiset, joihin olen täällä tutustunut. Olen aina ollut "kiinnostunut kansainvälisyydestä" ja muuta lätinää, mutta nyt vasta todella ymmärrän, millainen rikkaus on tutustua eri kulttuureista tuleviin ihmisiin. Viime lauantaina kun jonotimme Tylypahkan linnaan Islands of Adventuresilla, kävimme keskusteluja mm. siitä mikä orava on kullakin kielellä, joita edustamme (Ranska, Tanska, Slovakia, Suomi) ja millainen on kunkin maan kansallislaulu. Pieniä juttuja, mutta ihan käsittämättömän siistejä! :)

Tämä on Hardrock Cafesta Orlandosta - vaikka se ei kauhean hyvin tästä näy, niin tuossa ylhäällä keskellä pyöri vaaleanpunainen Cadillac.

Asiasta toiseen: täällä on ihan mielettömiä professoreja! Entrepreneuship-kurssilla piti lukea eräs kirja ja sitten kirjoittaa essee muutamien kysymysten pohjalta. Pohdiskelin sitten esseessä hieman myös omaa tulevaisuuttaani (kirja puhui mm. siitä, että pitää olla intohimoa tekemiseen, pelkkä rahanahneus ei riitä loppuelämän motivaatioksi), etten ole ihan varma siitä mistä löydän oman intohimoni. Professori kirjoittaa jokaisesta esseestä henkilökohtaisen kommentin (!) ja tällä kertaa siinä oli tällainen lisäys:

"don't worry if you are still uncertain as to what to do with your life. it'll come to you."

Ihan mielettömän siistiä! Ehdottomasti lempiprofessorini tässä moduulissa, vaikka kaikki olivat kyllä aivan erinomaisia. Koska tämä blogi toimii myös vaihtoraporttini korvaajana, ja tarkoitus on käsitellä myös opiskeluasioita tässä blogissa, aion ensi viikolla kirjoittaa koosteen ensimmäisen moduulin kursseista. Mutta etukäteen voin jo sanoa, että olen todella tyytyväinen kaikkiin! Ai niin, ja toinen uskomaton professori: minun pitää maanantaina palauttaa kurssin viimeinen harjoitus, ja jäin pahasti jumiin sen tekemisessä. Lähetin hänelle pari tuntia sitten (huom, kello on täällä siis nyt jo yksitoista illalla) sähköpostia, jossa pyysin, josko hän voisi vilkaista harjoitustani ja vihjata mihin suuntaan minun pitäisi sen kanssa lähteä. Kolmen (!) minuutin (!) päästä kilahti sähköpostiini ystävällinen vastaus:

"I will look overt his and make a few changes in the morning. I have a 7 am meeting in jax so i will be back about 10. I will send you a hint after that."

Paikallisella kielellä "How cool is that!!!!". Sori nyt vaan Aallon professorit, mutta ihan tällaista omistautumista ei ole vielä tullut vastaan Suomessa. Tai yksi poikkeus itseasiassa muistuu mieleen, Tutan peruskurssi <3.

Viimeinen poseeraus ennen bussiin nukahtamista. Arvioisin, että näytän kuolemanväsyneeltä. :)

Jaa, mutta tällaista avautumista nyt sitten tähän iltaan. Nyt olisi tiedossa neljä päivää tiukkaa peliteorian pänttäämistä ja sitten maanantai-iltana tenttiä siitä. Ja sitten LP-ohjelmoinnin kimppuun keskiviikkona. Torstain ajattelin maata uima-altaalla tai vaihtoehtoisesti sängyssä, jos sataa. Ja perjantaina sitten New Yorkiin! Sain jopa perjantai-aamuksi kyydin lentokentälle: vaihtoystäväni lähtevät aamulla aikaisin road tripille ja lupasivat pudottaa minun lentokentälle lähtiessään. Elämä hymyilee! :)