Pyörä!

Butler Plaza

Teimme eilen slovakialaisen vaihtarin kanssa pitkän ja raskaan (:D) reissun kauppakeskukseen Butler Plazalle. Kuten taisin aikaisemminkin kirjoittaa, kauppakeskus täällä näyttää tarkoittavan noin parin neliökilometrin alueelle levittäytyneitä kauppoja, joita ympäröivät tuhannet parkkipaikat. Yllä oleva kuva mahdollisesti havainnollistaa tätä tilannetta. Päästäkseen siis kauppakeskuksen toiselta laidalta toiselle, auto olisi järkevin kulkuneuvo. Järjetöntä!... Olen kyllä sitä mieltä että eurooppalainen tapa laittaa kaupat ennemmin useaan kerrokseen kun levittää ne laajalle on huomattavasti fiksumpi.

Onneksi tämä pitkä ja raskas reissu oli kuitenkin menestyksekäs, sillä sain toteutettua suunnitelmani pyörän hankkimisesta. Wal-Martissa oli kaupan sadalla dollarilla ihan päheän näköinen city-pyörä - punainen, isot renkaat, ei vaihteita, hassunnäköinen. Oikein hyvä valinta siis satunnaiseen kaupunkikruisailuun ja mikä tärkeintä, kaupassakäyntiin. Pyöräshoppailun jälkeen kävimme ruokakaupassa ja uljas kauppakassini toimitti virkaansa erinomaisesti, raahaten seitsemän Publixin muovikassia sarvikossaan kuin vettä vaan. Siistiä! Kaupassakäynti helpottui juuri noin sadalla prosentilla. Matka ruokakauppaan on sen verran pitkä (n. 2 kilometriä), ettei sitä viitsi oikein kävellen taittaa, koska ulkona on niin yksinkertaisen kuuma. Ilman kauppakassien raahausta kyseinen matka ei olisi mitenkään tuskallinen, mutta painavia kasseja kantaessa se on melkoinen koettelemus. Lexingtonista ei myöskään kulje kauppaan suoraa bussia, vaan puolivälissä matkaa on vaihdettava, joka näillä epäluotettavilla aikataululla venyttää kauppareissun helposti hyvin pitkälliseksi piinaksi. Autokyydin kauppaan olen kerran saanut, mutta ei sellaistakaan viitsi olla koko ajan pummaamassa. Joten nyt voin ajella hienolla punaisella pyörälläni kauppaan ja ihmetyttää autoilevia jenkkejä, kun pyörän sarvikosta roikkuu järjetön määrä kauppakasseja! :)

Tänään pyöräilin kampukselle, joka ei ollut mitenkään hirveän loistava idea - ulkona vallitseva kuumuus ja kosteus sai aikaan sen, että olin noin puolen tunnin pyöräilyn jälkeen hiestä märkä. Ei mitenkään miellyttävä tila aloittaa päivän luentoja... Joten kampuspyöräily saa odottaa vähän viileämpiä kelejä. Istun itse asiassa edelleen kampuksella - Web-based marketing -kurssilla yksi harjoitus on toteuttaa paikalliselle yritykselle Google AdWords -mainoskampanja ja tänään klo 20 oli ainoa aika, joka sopi tapaamiselle kaikille ryhmän jäsenille. En jaksanut lähteä käymään kotona koska luennot loppuivat vasta neljältä, ja käytinkin tämän välissä olevan ajan hyödyksi laatimalla Entrepreneurship-kurssin ensimmäisen esseen. On mielenkiintoista nähdä, miten rankalla kädellä täällä esseitä arvostellaan. Skaala prosenteista kurssiarvosanoiksi tuntuu ainakin aika tiukalta: paras arvosana eli A vaatii yleensä yli 94 % suoritusta, A- vaatii n. 90 %, B+ n. 87 %, B n. 84 %, B- n. 80 % ja niin edelleen. Meillä parhaaseen arvosanaan vaaditaan yleensä 85 %, joka täällä siis tuottaisi juuri ja juuri B:n, joka tosin sekin lienee ihan kelpo arvosana.

Viikonloppuna on Gatorsien ensimmäinen peli Toledoa vastaan ja nyt liputkin on hankittu. Lauantaina klo 12:30 suuntaamme siis stadiumille kannustamaan Gatorsit voittoon! :) Opiskelijahintaiset liputkin löytyivät ja kikkailemalla saatiin peräti neljä vierekkäistä paikkaa. Sunnuntaina on mahdollisesti ohjelmassa retki Lake Wauburgiin kanotoimaan sekä ehkä grillausta, katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan. Sopeutuminen siis edistyy koko ajan!

10 päivää takana

Toinen viikko opetusta alkaa tänään ja samalla alkaa tuntua, että olen pikkuhiljaa sopeutumassa tähän kaupunkiin. Perjantaina kirjoitin, että silloin oli tarkoitus mennä elokuviin: reissu hieman epäonnistui, koska meillä oli pientä epäselvyyttä tapaamispaikasta ja lopulta sen takia myöhästyimme näytöksen alusta. Sen sijaan lähdimme pienellä porukalla käymään downtownissa. Gainesvillessa yöelämä jakaantuu kahteen paikkaan: midtowniin ja downtowniin. Midtown on lähempänä kampusta, downtownista käsittääkseni löytyvät varsinaiset yökerhot. Emme kuitenkaan suunnanneet yökerhoon, vaan viihtyisään Top-nimiseen ravintolaan. Tämä kyseinen paikka oli toistaiseksi suosikkini Gainesvillen ravintoloista/baareista: ruoka oli hyvää (tosin jaoimme vaan simppelin nachoannoksen) ja musiikin volyymi sillä tasolla, että myös keskusteleminen oli mahdollista. Sain reissulla myös kiinnostavan vinkin intialaiselta opiskelijalta, joka kertoi minulle retkeilyclubista, kun valitin järkevän tekemisen puutetta kaupungissa. Kyseinen club järjestää patikointireissuja eri puolille Yhdysvaltoja ja maailmaa, lähinnä bensakustannusten hinnalla: jos syksyllä löytyy joku sopiva viikonloppureissu, niin ajattelin yrittää mukaan.

Orlandon reissu siirtyi viikolla eteenpäin, koska ensi lauantaina on ensimmäinen jalkapallopeli Toledoa vastaan. Lippusysteemi on vähintään hämärä: saadakseen opiskelijahintaiset (n. $10) liput pitää osallistua jonkinlaiseen arvontaan. Jos jää ilman lippua arvonnassa, pitää joko ostaa normaalihintainen lippu (alk. $35) tai kytätä, josko joku olisi halukas luopumaan opiskelijalipustaan, tyypillisesti toki hieman korkeampaan hintaan (n. $20). Liput ovat kaiken lisäksi paikkalippuja, eli on hyvin haasteellista yrittää järjestää isommalle porukalle lippuja vierekkäisiltä paikoilta. Lisäksi jos ostaa normaalihintaiset liput, niin täytyy istua eri paikassa muiden opiskelijoiden kanssa, koska kaikki opiskelijaliput ovat tiettyyn osaan katsomoa.

Launtaina Navigatorit järjestivät tervetuliaistapahtuman kampuksella. Idea oli oikein hyvä (kerätä kaikki Navigatorit ja Navigateet samaan paikkaan), mutta toteutus vähän ongelmallinen. Paikalla oli monta sataa ihmistä ja kun kaikki ahtautuivat melko pieneen auditorioon, niin porukasta lähti ääntä aika runsaasti. Tapahtumaan oli suunniteltu monenlaisia ryhmäaktiviteetteja, mutta mikään ei oikein onnistunut, kun vetäjän ääni ei kuulunut audiotorion perälle asti kunnolla. Lopulta tapahtuma muuttui sitten sellaiseksi epämääräiseksi ja epäviralliseksi vellonnaksi, mikä oli sekin tosin ihan mukavaa. Tapahtuman jälkeen lähdimme slovakialaisen jatko-opiskelijan kanssa takaisin kohti Lexingtonia, jossa oli meneillään Back to school pool party. Tunnelma siellä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, joten emme jääneet sinne yhtä hodaria pidemmäksi aikaa.

Sunnuntaina teimme uuden yrityksen elokuviin menosta, tällä kertaa menestyksekkäämmän. Kävimme ensin syömässä ja sen jälkeen katsomassa Reitz unionissa Great Gatsby -elokuvan. Sää täällä ei ole oikein ollut suosiollinen viime aikoina, sadetta on tullut oikeastaan joka päivä, toisina enemmän, toisina vähemmän. Ilmeisesti Floridassa on parhaillaan käynnissä sadekausi, jonka pitäisi kuitenkin loppua joskus lokakuussa. Sitä odotellessa... Perjantaina iltapäivällä paistoi hetken aurinko, joten ehdin nauttia paisteesta altaalla parisen tuntia.

UPS-päivystystä

Istuskelen tässä kotona ja odottelen UPS:in lähettiä saapuvaksi, koska tilasin Chegg.comista yhdelle kurssille oppikirjan. Kurssikirjat täällä ovat huomattavan kalliita, uuden kirjan hinta on helposti 150-200 dollaria. Käytettynäkin yliopiston kirjakauppa pyytää useimmista lähes sata dollaria. Sainkin vinkin yhdeltä toiselta vaihtarilta, että Cheggistä voi vuokrata kurssikirjoja. Neljän kuukauden vuokralle tuli tällä kyseisellä kurssilla hintaa n. 30 dollaria kuljetuksineen, joka on mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Kurssimateriaaleihin menee rahaa jonkin verran - paikallinen opintokordinaattori kehotti keväällä sähköpostissaan varautumaan maksamaan yhden lukukauden kirjoista jopa 800 dollaria! No, ihan niin paljon ei taida onneksi tulla maksettavaa minulle. Loppujen lopuksi päätin käydä tässä moduulissa neljä kurssia (Entrepreneurship, Web-based marketing, Managerial quantitative analysis, Game theory applied to business decisions), joiden materiaalit maksoivat yhteensä reilut sata dollaria. Toisessa moduulissa ajattelin käydä vaan kaksi kurssia. Tein tällaisen etupainoisen suunnitelman, että mahdolliselle reissailulle jäisi toisessa moduulissa paremmin aikaa (eikä tarvitsisi niin stressata kurssien läpäisystä, jos ekan moduulin jälkeen on kasassa jo 8 creditsiä).

Eilen kävin hakemassa BestBuysta tilaamani Airport Expressin, jolla minun oli tarkoitus virittää huoneeseeni wifi-verkko. Tähän asti olen käytellyt välillä sisätiloissa järkyttävän hidasta kännykän nettiä ja välillä lainannut huonekaverin wifiä, johon sain häneltä tunnuksen ja salasanan. Huonekaverin verkkokin vaan toimii jostain syystä tosi huonosti, joten olen ollut ihan helisemässä koko homman kanssa. Luulin sitten eilen, että nyt saan vihdoin verkot toimimaan, mutta vielä mitä - sainkin kuulla että tarvitsen vielä modeemin nettiä varten, vaikka seinässä on suora ethernet-piuhan paikka! Pah... Kävin sitten asuntotoimistossa, joka oli juuri sulkemassa, mutta sain kuulla että he tilaavat minulle modeemin pyydettäessä. Tilaavat! Eli siihenkin menee vielä muutama päivä. Ei oo helppoa. Enkä voi nyt lähteä tilaamaan sitä modeemia, koska pitää istua kotona ja päivystää UPS-lähettiä. PAH! :D

Kurpitsa-asu lemmikille Halloweeniksi?

Käväisin eilen myös paikallisessa eläinkaupassa ihmettelemässä meininkiä. Kuten arvata saattaa, koirien asuja löytyi kaikkeen makuun. Halloween näköjään lähestyy, kun koiransa voi halutessaan pukea vaikka kurpitsaksi... Eläinkaupassa oli myynnissä myös kissanpentuja, joista osa näytti kyllä reilusti alle luovutusikäisiltä eikä emoa näkynyt. Onneksi Suomessa eläinkaupat eivät myy kaneja suurempia eläimiä. Tämän jälkeen suuntasin ruokakauppaan Publixiin. Olin kuullut kaupan jäätelöosastosta jo aikaisemmin eikä se pettänyt odotuksia. :) Erityisesti mieltä lämmittivät Ben&Jerry's purkkirivistöt ja niiden neljän dollarin hinta.

Hieno maa.

Tänään suunnitelmissa olisi vähän opiskella ja tutustua kurssimateriaaleihin. Kaikilla kurssilleilla pitää tehdä töitä pitkin moduulia, sillä mikään kursseistani ei ole ainoastaan tentillä kuitattava. Illalla ajattelin suunnata leffaan Reitz unioniin, mikä on kampuksella sijaitseva keskus, josta löytyy mm. ruokapaikkoja, kirjakauppa, Gatorsien fanituotekauppa, kampaamo sekä ilmeisestikin myös leffateatteri/auditorio. Kyseiset leffat ovat ilmaisia opiskelijoille - se tässä kaupungissa on mukavaa, että opiskelijoille on tarjolla hirveän paljon kaikkea erilaista aktiviteettia ilmaiseksi tai tosi halpaan hintaan. Kulttuurishokki vaivaa vielä ja välillä ärsyttää koko typerä pieni opiskelijakaupunki, jossa ei ole mitään muuta tekemistä iltaisiin kuin bilettää hullun lailla. Itseäni ei erityisesti ainakaan viikolla kauhean myöhään juhliminen innosta, kun tarkoitus on panostaa myös koulunkäyntiin. Tuntuu hämmentävältä, että porukka jaksaa roikkua ulkona vaikka viisi iltaa viikossa. Eräs ystäväni ilmaisi asian niin, että vaihdossa voi panostaa kahteen seuraavista kolmesta asiasta: opiskelu, bilettäminen ja matkustelu. Suunnitelmissani on panostaa näistä kahdesta opiskeluun ja matkusteluun. :) Olemme vähän suunnitelleet Orlandon reissua ensi viikolle tai seuraavalle, katsotaan jos saataisiin auto täyteen ja päästäisiin käymään ainakin Disney Worldissa!

Koulu alkoi!

Kampusaluetta

Ensimmäiset luennot ovat nyt takana päin. Olin osannut valmistautua siihen, että opetus täällä on erilaista kuin Suomessa, mutta se mikä minut eniten yllätti oli professorien tapa suhtautua opettamiseen. Jokainen neljästä professorista jonka luennolla olen ollut, on jossain vaiheessa ensimmäistä luentoa sanonut että opettaminen on hänelle intohimo tai että oppilaat ovat hänelle todella tärkeitä. Harvan professorin suusta kuulee saman Suomessa!... Välillä osa suomalaisista professoreista tuntuu vain täyttävän opetusvelvollisuuttaan ilman sen suurempia intohimoja (tutkimuksen ollessa todellinen intohimo): kauppiksessa en kyllä onneksi ole tähän juurikaan törmännyt, mutta aikaisemmassa opiskelupaikassa enemmäkin.

Tein pieniä muutoksia kurssiaikatauluun: tähän ensimmäiseen moduuliin tulevat nyt kurssit Web-based marketing, Managerial quantitative analysis ja Game theory applied to microeconomics, jos vaan kauppis ne hyväksyy. Pois jäävät siis kurssit Entrepreneurship ja The art and science of negotiation. Entrepreneurship-kurssin luennoilla ajattelin kyllä käydä istumassa, koska professori oli todella sympaattisen oloinen, mutta... en ollut oikein viehättynyt kurssin työtavoista, jotka tuntuivat liian "amerikkalaisilta". Kurssin suorittamiseen olisi kuulunut mm. rocket pitch, eli siis vähän elevator pitchin (kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Elevator_pitch) tapainen bisnesidean esittely. Ja tässä saapumisen jälkeisessä kulttuurishokissa tuntui vaan liian järkyttävältä ajatukselta mennä esittelemään bisnesideaa koko satapäisen luokan eteen (toistaiseksi) hieman takeltelevalla englannilla... :) Ajattelin tosiaan kuitenkin käydä istumassa näillä luennoilla, koska aihe vaikutti todella kiinnostavalta ja professori innostavalta. The art and science negotiation -kurssin pudotin pois, koska sen opetusaika on vähän ikävä (keskiviikkoisin klo 16-20) ja näin kvantitatiivisena ihmisenä päätin valita itselleni hieman helpompia kursseja tähän ensimmäiseen moduuliin, ettei ainakaan koulu tuota ylimääräistä stressiä.

Opetuksesta: professorit painottavat erittäin paljon, että on tärkeää osallistua keskusteluun luennoilla ja osoittaa aktiivisuutta. Useimmiten n. 10-20 % kurssiarvosanasta riippuu luentoaktiivisuudesta, eikä sitä ainakaan kuulemma saa kuitattua pelkällä läsnäololla. Ihmettelin että miten muka professorit voivat muista, kuka milläkin luennolla on aktiivinen. No, se selvisi ensimmäisellä luennolla: opiskelijoilla on mukana nimikyltit (!!), jotka he laittavat eteensä pöydälle luennon ajaksi. Osa professoreista pyrkii jopa opettelemaan kaikkien opiskelijoiden nimet kurssin aikana! Ei olisi varmaan yhtään hassumpi juttu Suomessakaan: aktiivisuus ei oikein kannata, ainakaan massaluennoilla, koska opettaja ei tiedä nimeäsi eikä voi mitenkään huomioida asiaa loppuarvosanassa. Mutta olen silti hieman ällistynyt vielä niistä nimikylteistä: ne ovat oikein tyylikkään näköisiä, kaiverrettuja muovikylttejä, joita selvästi kuljetetaan mukana koko ajan ja laitetaan pöydälle pyytämättäkin.

Tänään teimme Navigator-porukalla reissun Walmartiin. Navigators on paikallinen tuutori-ohjelma vaihtareille: jokainen vaihtari saa oman henkilökohtaisen Navigatorin eli jenkkiopiskelijan, joka auttaa alkuun Gainesvillessa. Oma Navigatorini ei ollut paikalla tänään, mutta pääsimme mukavan, historiaa opiskelevan jenkkiopiskelijan kyytiin, joka kertoi matkalla Walmartiin toivovansa pääsevänsä joskus tutustumaan Lähi-Idän kulttuureihin. Mielenkiintoista, ei ehkä odottaisi tuollaista ensimmäisenä parikymppisen jenkin suusta!... Walmartista ostin vielä viimeiset täydennykset omaa asuntoa varten, mm. pyykinpesuainetta ja siivousvälineitä. Siinä tulee muuten mieleen taas yksi asia, joka täällä on aika typerää: tiskiharjoja ei ole, vaan tiskit tiskataan pehmeällä sienellä. Hankalaa ja tehotonta, mielestäni. Olen vielä aika hermostunut näistä kaikista typeristä jenkkijutuista, ja eilen löysinkin sielunkumppanin, taiwanilaisen tytön, jonka kanssa yhdessä haukuimme kaikkea, mikä täällä on typerää. Se helpotti vähän. :) Kulttuurishokki on ollut siis ihan tosiasia, vähän ehkä yllättävänkin voimakkaana, mutta nyt kun on saanut "kodin" kuntoon ja koulu on startannut, niin homma alkaa tuntua vähän helpommalta. Eiköhän se tästä...

Ruokakauppa-experience

Tulin juuri takaisin kämpille ensimmäisen varsinaisen ruokakauppavierailuni jälkeen. Huh huh mikä kokemus! :D Kauppa oli niiiin valtava ja hyllyt täynnä kaikkea sitä mitä leffoissa ja sarjoissa syödään. Ja silti tuoreosastot (hedelmä, vihannes, liha) olivat kooltaan ehkä kolmasosan perussuomalaisen supermarketin osaston koosta... Ihmiset täällä näyttävät elävän pelkästään pakasteilla ja muilla valmisruoilla. Periaatteessa tiesin sen, mutta on se kummallista silti nähdä käytännössä. Kävimme kaupassa tässä samassa asuinkompleksissa asuvan tanskalaisen vaihtarin kanssa ja vietimme kaupassa aikaa noin tunnin ihmetellen kaikkea mahdollista. Noukin hyllyyni kaikenlaisia sekalaisia purkkeja ja paketteja ja kun paikallinen tuutorini (= Navigator) lupasi tulla hakemaan meidät kaupasta autollaan, niin lopulta minulla oli ruokaa viisi kassillista. Eipähän heti lopu kesken... Ensi kerralla pitää napata kuva kaupasta. Kävimme tänään Target-nimisessä ruokakaupassa, mutta sen vieressä oleva Publix on vielä isompi. Erityisesti jäätelöosasto on kuulemma näkemisen arvoinen. :) Kävimme matkalla myös Party jotain -nimisessä kaupassa, joka oli täynnä juhlakrääsää heliumpulloista (make your own balloons) kertakäyttöastioihin kaikissa sateenkaaren väreissä.

Ben Hill Griffin Stadium, Gatorsien kotiareena

Eilen lähdin vaihtariporukan kanssa kaupungille iltapäivällä. Kävimme katsomassa stadionia, jolla paikallisen Gators-joukkueen (amerikkalaista jalkapalloa) pelit pelataan. Gators on täällä ihan järjettömän iso juttu, joukkueen tunnusvärejä sinistä ja oranssia näkyy kaikkialla ja ihmiset kuljeskelevat fanivaatteissa kaupungilla nyt kun kausi on kohta starttaamassa. Ensimmäinen peli on vajaan parin viikon kuluttua ja kaikki tapaamani jenkit ovat hehkuttaneet kuinka upeaa on pelipäivänä, kun 90 000 ihmistä ahtautuu stadionille kannustamaan Gatorsia. Stadion on kyllä ihan järjettömän kokoinen kaupungin asukaslukuun suhteutettuna (n. 125 000), mutta ilmeisesti se on ihan täynnä pelipäivinä. Pimeää... Kävimme myös katsastamassa Gatorsien ja yliopiston lentopallojoukkueen fanitapahtuman, jossa jalkapallon pelaajat jakoivat nimikirjoituksia ja lentopalloilijoilla oli käynnissä jonkinnäköinen näytösottelu. Siellä kaikki vauvasta vaariin seisoivat Gators-paidoissaan jonottamassa nimikirjoituksia joukkueelta... Kyltti jonon edessä kertoi, että jonotusaika on noin yhden tunnin verran. Me eurooppalaiset katsoimme kyllä touhua melko lailla hämmentyneinä. :)

Gatorsien fanitapahtuma

Huomenna alkavat luennot. Tutkistelin yhden kurssini ohjelmaa (Web-based marketing) ja se vaikutti kyllä aika intensiiviseltä. Kurssiin kuuluu kaksi ryhmätyötä, hakukonemarkkinointikampanja ja markkinointivideon kuvaaminen, jotka pitäisi tehdä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa. Voi olla hankalaa löytää vaihtarina sopivaa yritystä, joten pitää varmaan yrittää löytää ryhmä, jossa edes yksi muista jäsenistä olisi jenkki. Kurssi vaikutti kuitenkin todella mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta, joten luulen että yritän rämpiä sen läpi jotenkin. Tässä ensimmäisessä moduulissa minulla on yhteensä kolme kurssia, tämän yhden lisäksi Entrepreneurship ja The art and science of negotiation -nimiset kurssit. Olinkin näköjään järjestänyt itselleni sellaisen lukujärjestyksen, että luentoja on vain maanantaisin ja keskiviikkoisin, eli viikonloppu on neljän päivän pituinen. Jos Web-based marketing vaikuttaa ihan mahdottomalta, luulen että vaihdan sen toiseen kurssiin. Moduulin ensimmäinen viikko on aina Drop-and-add-period, jonka aikana kursseja voi vaihdella mielensä mukaan (jos niillä vaan on tilaa).

Tässä kuvassa pikkuinen lisko ikkunani ulkopuolella. Näitä n. 5 cm pitkiä liskoja juoksee KAIKKIALLA. Olen nähnyt jo ainakin sata.

Aikaero painaa hieman edelleen, olen hieman yllättynyt, koska muistaakseni viimeksi kun olin Jenkeissä viisi vuotta sitten, en kärsinyt minkäänlaisesta jet lagista. Kai se on tämä ikä mikä alkaa painaa... :) Tuntuu että en oikein tiedä mikä aika päivästä on milloinkin ja koko ajan väsyttää. Aamulla pomppaan ylös jo ennen kahdeksaa ilman herätyskelloa, normaalisti nukkuisin melkein puoleenpäivään, jos ei ole pakko herätä. Mutta se asia varmaan korjaantuu kunhan aikaa vähän kuluu ja pääsee kiinni jonkinlaisiin rutiineihin.

Perillä

Huh. Saavuin Gainesvilleen torstai-iltana piiitkän matkan jälkeen. American Airlines tarjosi jännitystä koko rahan edestä, kun lento Lontoosta Miamiin lähti moottorivian vuoksi melkein kaksi tuntia myöhässä. Ja vaihtoaikahan Gainesvillen koneeseen Miamissa oli huimat 2 tuntia 40 minuuttia... Atlantin yllä siis hieman jännitti, että miten oikein tulee käymään. Onneksi kone otti matkalla aikataulua hieman kiinni ja Miamiin laskeuduttiin noin puolitoista tuntia ennen Gainesvillen koneen lähtöä. Jenkkien tiukat maahantulomuodollisuudet tuntien tuo aika ei ollut mitenkään runsas, mutta sain hienon Express Connection -passin (kuva alla), jolla pääsin etuilemaan kaikissa jonoissa. Lopulta olin lähtöportilla hyvissä ajoin 45 minuuttia ennen koneen lähtöä - eli maahantulomuodollisuudet, matkatavaroiden hakeminen ja vieminen bag droppiin, tullin läpi meneminen, turvatarkastus ja junalla suhaaminen terminaalista toisen Miamin kentällä veivät vaan vaivaiset 45 minuuttia.

Ensimmäisen yön vietin hotellissa, koska muuttopäivä asuntolaani Lexington Crossingiin oli vasta 16.8. Perjantaiaamulla oli vuorossa graduate business -orientaatio, jossa tapasin muut businesskoulun maisteriopiskelijat eli noin 20 henkilöä. Vaihtareita oli ainakin Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Tanskasta, Brasiliasta, Kiinasta ja Taiwanista. Orientaatiossa kerrottiin jo suurimmaksi osaksi tuttuja asioita, mutta oli kiva nähdä esimerkiksi opintokoordinaattori, jolta olin saanut viestejä pitkin kevättä, sekä tietysti muut vaihtarit. Orientaation jälkeen käytiin porukalla tekemässä ilmoittautuminen International Centerissä ja sen jälkeen hakemassa opiskelijakortti. Opiskelijakortti on siitä hyödyllinen, että esimerkiksi Gainesvillen julkinen bussiliikenne (joka on käsittääkseni aika hyvä keskimääräiseen jenkkikaupunkiin verrattuna) on opiskelijoille ilmaista.

Tämän jälkeen kävin hakemassa tavarani hotellilta ja sainkin sieltä kyydin asuntolaani. 16.8. oli muuttopäivä lähes kaikille muillekin uusille asukkaille, joten toimistoon oli melkoiset jonot. Parin tunnin jonotuksen jälkeen sain vihdon avaimet ja pääsin katsomaan huonettani. Asunto on ihan siisti, tosin jonkinnäköiset juhlat oli selvästi olleet äskettäin, koska lattioilla oli melko paljon serpentiiniä ja ilmapalloja. Tapasin toisen kämppiksistäni heti perjantaina ja hän heti vuolaasti pahoitteli sotkua (joka johtui syntymäpäiväjuhlista) ja lupasi siistiä asunnon mahdollisimman pian.

Tämän kuvan nappasin jonotellessani toimistoon, se on asuntolan sisäpihalta

Huoneen lisäksi kaikilla asukkailla on omat kylpyhuoneet, mikä on kyllä aika ehdotonta. Helpottaa elämää kummasti ettei tarvitse jonotella suihkuun aamukoomassa. Sängyn lisäksi huoneesta löytyy peilikaappi, kirjoituspöytä, lipasto ja yöpöytä. Vaikka asunto on "furnished" niin esimerkiksi peitot, tyynyt ja lakanat eivät kuulu vuokraan. Siksipä suuntasin lähes heti läheiseen Walmartiin tekemään pakollisimmat ostokset. Matkaa oli noin kaksi kilometriä ja kun kävelin parin kassin kanssa takaisin päin, niin kaksi autoa pysähtyi kohdallani ja kuskit huolestuneena kysyivät tarvitsenko kyytiä. Jenkit eivät todellakaan näytä kävelevän minnekään... :) Jalkakäytäviä on hyvin satunnaisesti ja muutenkin liikenne menee autoilijoiden ehdoilla.

Lakanaostokset eivät menneet ihan nappiin, koska ostin epähuomiossa twin-lakanasetin - ja siinä olikin lakana vain noin metrin levyiseen sänkyyn, kun tämä minun huoneessani oleva on queen-mallia eli noin 150 cm leveä. Lakanat myytiin seteissä, jotka sisälsivät kuminauhoilla varustetun aluslakanan, kaksi tyynyliinaa ja "flat sheetin" - eli ei pussilakanaa! Niitä ei näköjään tunneta täällä. Peitto vaan jotenkin kääritään tuohon flat sheetiin, joka siis muistuttaa suomalaista aluslakanaa. Sen takia jouduin tänään tekemään uuden retken kauppaan ja taas oli pakko ostaa koko setti, koska muunlaisia ei ollut tarjolla, aika typerää.

Huone ja sänky - ja ärsyttävä flat sheet :D

Perjantaina illalla käytiin isolla vaihtariporukalla syömässä yliopiston lähellä olevassa ravintolassa, The Swampissa, joka on opiskelijoiden suosiossa (mikä täällä ei olisi, kun lähes kolmasosa asukkaista on opiskelijoita :)). Ruoka oli oikein hyvää ja ravintolassa oli mukava tunnelma - erityisesti meidän tarjoilija oli todella herttainen, oikein stereotyyppinen jenkkityttö, joka jaksoi aina vaan hymyillä ja olla kohtelias, vaikka pöytäämme tippui koko ajan lisää porukkaa ja juomaa ja ruokaa tilattiin sitä mukaa miten sattuu. Yöbussilinjat eivät olleet vielä alkaneet kulkea, minkä vuoksi lähdetiin kotiin jo kymmenen maissa. Täällä samassa asuntolassa asuu myös yksi tanskalainen vaihtari, joten on kiva että voi kulkea iltaisin jonkun kanssa samaa matkaa.

Tänään launtaina heräsin aikaisin, heti kahdeksan jälkeen, vaikka on univajetta ja olen kokoajan aika väsynyt. Aikaero sekoittaa vielä aika paljon, mutta se varmaan korjaantuu vähän ajan päästä. Lähdinkin sitten metsästämään puhelinliittymää, koska totesin että ilman datayhteyttä elo täällä on aika hankalaa. Minulla onkin nyt sitten ainoastaan jenkkinumero käytössä joulukuun puoliväliin asti, joten älkää ihmetelkö jos suomalaisesta liittymästä ei saa kiinni. Numeron saa minulta pyytämällä. Hintaa liittymälle tuli 60 dollaria kuussa, kun halusin vähän nopeamman netin - aika kallista verrattuna suomalaisiin liittymiin. Liittymä ei näytä myöskään toimivan kämppäni sisällä tai muutenkaan sisätiloissa kovin hyvin...

OMA kylpyhuone :)

Tänään on vielä ehkä suunnitelmissa jotain vaihtariaktiviteettia - nyt juuri kyllä väsyttää melkoisesti, eli ehkä pitää ottaa päikkärit ennen sitä. En ole vielä onnistunut löytämään kunnon ruokakauppaa, mutta kämppikselläni on auto ja hän lupasi juuri käyttää minut kaupassa joku päivä, pitää varmaan sitten hamstrata ruokaa pitemmäksi aikaa. Tämä asuntolani tosiaan sijaitsee ehkä noin viiden kilometrin päässä kampukselta. Busseja kulkee arkisin hyvinkin usein, mutta viikonloppuisin ei juurikaan, joten pohdiskelen tässä pyörän ostamista, se kun helpottaisi liikkumista kovasti. Mutta nyt taidan käydä nukkumaan noille ärsyttäville flat sheeteille, palailen ehkä kun ensimmäinen luento on takana (luulin että se on vasta tiistaina, mutta oli minulla sittenkin luentoja myös maanantaina).

Helsinki - Lontoo - Miami - Gainesville

Tämä blogi kertoo vaihto-opiskelulukukaudestani Gainesvillessa syksyllä 2013. Gainesville sijaitsee Yhdysvalloissa Floridassa, noin 500 kilometriä Miamista pohjoiseen, sisämaassa. Asukkaita kaupungissa on noin 125 000 ja tuleva opiskelupaikkani on nimeltään University of Florida, lyhyemmin UF. Opiskelijoita UF:ssa on noin 50 000, joten kaupungin asukkaista lähes puolet on opiskelijoita.

Kirjoitan tätä blogia lähinnä tuttuja varten, mutta sen varalta että tänne eksyisi joku muukin, niin hieman minusta ja vaihdon taustoista. Aloitan nyt syksyllä neljännen vuoden opinnot Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa, kauppatieteiden kandiksi valmistuin kesäkuussa. Kandivaiheessa pääaineeni oli business technology, monipuolinen yhdistelmä kaikenlaista kauppatieteellistä hankinnasta tietojärjestelmätieteeseen hieman teknisellä painotuksella. Asun Espoossa poikaystävän ja kahden koiran kanssa, ja suunnitelmissa on valmistua kauppiksesta viimeistään parin vuoden päästä.

Selma ja Rita. Kuva: Birgit Englund

Vaihtoonhan minun ei pitänyt alun perin ollenkaan lähteä. Ajattelin että en ole ehkä sellainen tyyppi että se olisi minua varten. Alkuvuodesta 2013 kolme neljästä hyvästä kauppiskaveristani oli samaan aikaan vaihdossa ja aloimme sen neljännen kanssa puhumaan vaihtoon lähtemisestä. Jotenkin aloin innostua ajatuksesta ja homma sitten kääntyi niin, että ylihuomenna edessä on lähtö Floridaan. Alun perin suunnittelin vaihtokohteeksi Pietaria, koska olen opiskellut jonkin verran venäjää. Hylkäsin kuitenkin Pietarin, kun kuulin ettei siellä vaihdossa olleilla opiskelijoilla venäjän kielen taito ollut juurikaan parantunut, koska vaihto-opiskelijoiden voi olla hankalaa tutustua paikallisiin ja kaikki opetus (alkeiskielikursseja lukuun ottamatta) järjestetään englanniksi. Sen jälkeen pohdin lähtöä Irlantiin Dubliniin hetken aikaa, mutta ne vaihtopaikat oli varattu ensisijaisesti CEMS-opiskelijoille ja lopulta tulin siihen tulokseen, että jos nyt vaihtoon kerran lähdetään, niin lähdetään sitten kunnolla ja kauas. Joten otin vaihtokohdelistan käteeni mielessäni kolme kriteeriä: englanninkielinen maa, lämmin ilmasto ja mielellään laadukas yliopisto. Yhdysvallat ja Florida sitten tuntui täyttävän kaikki nämä kriteerit, joten kohteen valinta oli loppujen lopuksi aika helppoa.

Olin onnekkaasti kaukaa viisaasti pitänyt vaihto-opiskelua varavaihtoehtona maisteritutkintoni sivuaineeksi, joten vaihtoon lähteminen ei vaatinut kompromisseja tutkinnon kannlta. Meillä kauppiksessa vaihtoon lähtö on tehty äärimmäisen helpoksi, vaihto-opinnoista tulee automaattisesti sivuaine, joten vaihdossa ollessa ei tarvitse juuri huolehtia kurssien sovittamisesta tutkintoon. Maisteritutkinnon sivuaine on vain 24 opintopistettä (normaalivauhti lukukaudessa on noin 30 opintopistettä), joten tarvittavat kurssit pitäisi saada kasaan suhteellisen kivuttomasti.

Hakupaperit vaihtoon piti palauttaa muistaakseni tammikuussa ja maaliskuussa saatiin tulokset vaihtopaikoista. Saatuani tietää että seuraava syyslukukausi kuluu Gainesvillessa, aloin pikkuhiljaa järjestellä käytännön asioita. Yhdysvaltoihin lähtö ei ole byrokraattisessa mielessä mikään pikkujuttu – yliopisto vaati kaiken näköistä lippusta ja lappusta esimerkiksi terveydestä, riittävästä varallisuudesta ja vakuutuksesta. Hakemuspaperit olivat kuitenkin suhteellisen yksinkertaisia täyttää ja niiden viimeisistä palautuspäivistä muistuteltiin pitkin kevättä. Kesäkuussa sain järjestettyä itselleni asunnon – tulen asumaan Lexington Crossing –nimisessä asuntokompleksissa kolmen hengen solussa, muutaman kilometrin päässä kampuksesta. Viisumin sain heinäkuussa ja oikeastaan kaikki vaihtovalmistelut oli tehty jo muutama viikko ennen lähtöä. Ellen nyt ole unohtanut jotain, mikä on tietysti hyvin mahdollista…

Lähtö Floridaan koittaa tosiaan huomenna. Edessä on pitkä päivä: kone lähtee Helsingistä aamukahdeksalta ja perillä olen Gainesvillessa noin klo 20 paikallista aikaa eli Suomessa on silloin jo aamuyö. Matka-aikaa kertyy kokonaista 20 tuntia. Lennän Gainesvilleen Lontoon ja Miamin kautta ja etukäteen vähän mietityttää miten koneenvaihto Miamissa tulee sujumaan – minun kun pitää noin kahdessa ja puolessa tunnissa hoitaa itse koneenvaihdon lisäksi myös maahantulomuodollisuudet. Jos lento ei ole myöhässä, niin homman pitäisi kyllä aikataulujen puolesta olla ihan mahdollista.

Tätä blogia minun olisi tarkoitus päivittää ainakin kerran pari viikossa, riippuen varmaan siitä kuinka paljon opiskelu ja muut aktiviteetit tulevat viemään aikaa. Seuraavan kerran palaan varmasti vasta Gainesvillesta, ehkäpä perjantaina 16.8., kun olen päässyt muuttamaan tavarani Lexington Crossingiin ja yliopiston ensimmäinen orientaatiotilaisuuskin on takanapäin.

Niin ja blogin nimestä... Viime viikkoina minulta on melkoisen monta kertaa kysytty "Oletko jo pakannut?". No en ole vielä - tänään olisi tarkoitus aloittaa. :)