Vähän vikan päivän fiiliksiä

Elokuussa tuntui ettei tämä hetki tule koskaan - nyt tuntuu, että se tuli ihan hirveän nopeasti. Istuskelen viimeistä päivää kotosalla, huomenna on lähtö edessä aikaisin aamulla, lento lähtee klo 6.20. Eilen illalla ihan tosissaan iski se, että olen oikeasti lähdössä täältä, kun hyvästelin viimeisen kaverini illallisen jälkeen. Viime viikoilla en ole oikein vielä tajunnut, että lähtö on ihan todella edessä. Eilen kun sen tajusin, niin kyllähän tässä aika haikeat fiilikset tuli. Niitä ihmisiä, jotka olen täällä tavannut, voin toki tavata uudestaan, mutta tätä samaa tunnelmaa ei voi tavoittaa, siihen kun liittyy muutakin kuin ihmiset.

Toisaalta olen kyllä todella onnellinen, että pääsen takaisin Suomeen rakkaiden ihmisten (ja koirien!) luokse vihdoinkin. Joulukin on niin lähellä ja minulle se on ennen kaikkea perhejuhla. Monet vaihtarikavereista viettää joulun ja uuden vuoden matkustellen täällä - toki siinä on näppärästi vapaata ja taukoa opinnoista, mutta itse en oikein voisi kuvitella tekeväni niin. Minulle on niin tärkeää päästä lähimmäisten pariin joulunaikaan.

Yhteenvetona todettakoon, että lähteminen vaihtoon ei kaduta. :) Sain hienoja, uusia kokemuksia ja tapasin kiinnostavia ja mukavia ihmisiä, ja sain muutaman ystävänkin, jotka toivottavasti vielä tapaan uudestaan. Pahimman kulttuurishokin voittamiseen meni ehkä pari kuukautta - sinänsä vähän harmi, koska alkuajoista ei oikein voinut täysillä nauttia, kun olin niin poissa tolaltani. Nyt kun täältä pitää lähteä, niin harmittaa siinä mielessä, että vasta sain itseni tasapainoon uudessa ympäristössä ja aloin nauttia olostani.

Nyt pitää alkaa pakkailemaan viimeisiä tavaroita ja siivoamaan kämppää. Laukut pursuilee, vaikka olen kiitettävän määrän tavaraa vienyt kierrätykseen ja heittänyt pois... Voi olla että tämä jää tämän blogin viimeiseksi kirjoitukseksi, mutta otan tavoitteeksi kirjoittaa vielä yhden jutun, kunhan olen Suomeen asti selvinnyt. :)